Mihin unohtui kulutuksen ja rakennetun ympäristön merkitys luontokadossa?

Metsät, kalliot, pellot, niityt ja ranta-alueet jäävät surutta rakennetun infran alle.

Helsingin Honkasuolle rakentuu uusi asuinalue.

12.9. 2:00

Petja Pelli kirjoitti (HS 4.9.) yhteenvetoa menneestä luontokadon kirjeenvaihtajan vuodestaan ja tekemistään havainnoista. Yhteenveto oli mielenkiintoinen ja katsoi asioita laajasti eri näkökulmista. Jäin kuitenkin kaipaamaan selkeämpää kahden merkittävän, luontokadon taustalla olevan tekijän – ylenmääräisen kulutuksen ja rakennetun ympäristön jatkuvan laajentumisen – esiin nostamista. Nämä kaksi tekijää jäävät usein vähemmälle huomiolle, myös esimerkiksi Suomen luontopaneelin julkaisuja 2/2022 -raportissa.

Puhuttaessa luontokadosta tai ilmastonmuutoksesta monellakaan ei tunnu olevan rohkeutta nostaa voimalla esille, että vain järkiperäistämällä ja vähentämällä merkittävästi kulutustamme voimme pysäyttää maapallon ekologisen tilan heikentymisen ja mahdollisesti kääntää kehityksen suuntaa. Pieni kulutuksen vähentäminen ei riitä, koska markkinoille on tullut ja on tulossa kehittyvistä maista uusia kuluttajaryhmiä, jotka hakevat samaa elintasoa kuin mitä meillä on.

Mitä siis pitäisi tehdä? Ostokäyttäytymisen on muututtava siten, että ostamme vain tarpeeseen. Tämä vaatii kuluttajilta asennemuutosta ja yritysten markkinoinnilta ja sosiaalisen median sisällöltä muutoksia nykyiseen malliin, jossa tavoitteena on vain luoda uusia ostotarpeita.

Tuotteiden laatua on parannettava, jotta esimerkiksi rakennukset, elektroniikka ja tekstiilit kestävät pidempään. Lisäksi tuotteiden on oltava päivitettävissä ajan kuluessa ja helposti kierrätettävissä. Hinnoittelun on oltava läpinäkyvää ja mahdollistettava tuotteiden tai palveluiden tuottajille kohtuullinen elintaso. Näin ollen muutos vaikuttaisi myös erilaisiin tukijärjestelmiin. Ajatus ”vähemmän on enemmän” pitää nostaa ohjenuoraksi.

Ostokäyttäytymisen on muututtava siten, että ostamme vain tarpeeseen.

Kaupunkien jatkuva kasvaminen sekä ihmisten ja tavaroiden liikkumisen vaatiman infrastruktuurin rakentaminen muuttavat alueiden maankäyttöä luonnon kannalta huonoon suuntaan. Metsät, kalliot, pellot, niityt ja ranta-alueet jäävät surutta rakennetun infran alle.

Kaavoitus- ja rakennuspäätöksiä tehtäessä on syytä katsoa kokonaisuutta. Tarvitsemmeko oikeasti suunniteltua uutta kaupunginosaa, tietä, ratalinjausta, junavarikkoa, teollisuusaluetta? Mikä on ihmisen kannalta ymmärrettävissä oleva mittakaava? Olisiko vartin taajama -ajattelumalli paras ihmisen, luonnon ja terveyden kannalta (HS 31.8.)? Saataisiinko vanhaa uusimalla vähennettyä uusien maa-alueiden käyttöönottoa? Miten eläinten ja kasvillisuuden hyvinvointi on turvattu?

Loppuun kaksi tärkeää kysymystä pohdittaviksi. Onko sinulla rohkeutta käydä läpi omaa elämäntyyliäsi ja muuttaa kulutuskäyttäytymistäsi reilusti vähemmän luonnonvaroja kuluttavaksi? Olemmeko valmiita oikeasti kantamaan vastuumme tulevien sukupolvien elinympäristöstä?

Mirja Alve

yrittäjä, metsänhoitaja

Kirkkonummi

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide