Nykykasvatus ei tue riittävästi lasten psyykkistä terveyttä

Rajatta kasvatetuille jäävät käteen olemattomat stressinhallintataidot, huono itsetunto ja huonot sosiaaliset taidot.

Lasten ruutuaika herättää keskustelua niin perheissä kuin ammattilaisten keskuudessakin.

9.9. 2:00

Viime aikoina on puhuttu paljon lasten ja nuorten psyykkisestä oireilusta ja pohdittu, mitä sen taustalla on. Ajattelen, että nykykasvatus kotona ja kouluissa ei tue lasten psyykkistä terveyttä riittävästi. Yksinkertaisesta kasvatusohjeesta ”ruoka, rajat ja rakkaus” puuttuvat monilta rajat ja osalta kaikki.

Työssäni nuorisopsykiatrialla olen huomannut, että useimpien potilaitteni vapaa-aika kuluu ruudulla omassa huoneessa. Säännöllinen syöminen, riittävä uni, liikunta ja sosiaalinen vuorovaikutus loistavat poissaolollaan. Rajat puuttuvat sekä kotoa että valitettavasti myös koulusta. Muotivirtaukset itsemääräämisoikeus, itseohjautuvuus ja oppilaslähtöisyys on nostettu jalustalle psyykkisen terveyden kustannuksella. Lapsi saa katsoa kännykkää oppitunnilla, ja kohta ollaankin adhd-tutkimuksissa. Kotona on vanhempien sijasta kaverit, jotka eivät halua pahoittaa lapsen mieltä. Rajatta kasvatetuille jäävät käteen olemattomat stressinhallintataidot, huono itsetunto ja huonot sosiaaliset taidot.

Suomalaiset vanhemmat ovat tutkitusti maailman kuormittuneimpien joukossa. Ihminen kehittyy vain vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa, ja vanhemman rakkaus, rajat ja aika ovat lapselle korvaamattomia. Monilla vanhemmilla ei kuitenkaan ole työltään voimia jaksaa enää kotona. Monen perheen kohdalla helpotusta voisi tuoda osa-aikatyö.

Yhteiskunnan pitäisi tukea vanhempia tärkeässä tehtävässä. Nyt tilanne on se, että perhekotisijoituskaan ei suo lapselle hänen psyykkistä kehitystään tukevia rajoja. Moni sijoitettu nuori viettää lähes koko vapaa-aikansa ruudulla yksin, sillä lakimiehet tulkitsevat kännykän käytön rajaamisen itsemääräämisoikeuden rajoittamiseksi. Näillä päätöksillä on merkittävä yhteiskunnallinen viesti vanhemmille, ja monessa kodissa lapsi saakin käyttää ruutua rajattomasti. Lapsen aivot eivät kuitenkaan ole kypsät tekemään terveellisiä valintoja.

Rajat puuttuvat sekä kotoa että koulusta.

Kodin kasvatustehtävä siirtyy näin ollen viranomaisille: opettajille, lastenhoitajille, terapeuteille, psykiatreille, poliisille. Kukaan ei kuitenkaan pysty korvaamaan omaa turvallista vanhempaa. Opinnot keskeytyvät, ihmissuhteet takkuavat, hampaat reikiintyvät. Pisa-tulokset, tunteiden säätely ja sosiaaliset taidot rapautuvat.

Myös yhteiskunnan turvallisuus kärsii, sillä turvallisuus riippuu loppujen lopuksi kansalaisten hyvinvoinnista. Yhteiskunta maksaa ison laskun korjaavista toimenpiteistä, kun kasvatusideologia valtakunnallisesti on pielessä. Nyt luodaan itse ongelmia, jotka kalliilla rahalla yritetään korjata.

Nyt olisi aika tehdä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä. Kasvatuskulttuurin alalle tarvittaisiin tieteelliseen tutkimukseen perustuva kehittämisyksikkö, jolla olisi auktoriteettia vaikuttaa valtakunnalliseen suunnitteluun niin, että se tukisi lasten psyykkistä hyvinvointia.

Liisa Löytynoja

psykiatrian erikoislääkäri, nuorisopsykiatriaan erikoistuva lääkäri, perheterapeutti

Ylivieska

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide