Musiikin ja kuvataiteen rinnalle tarvitaan draaman opetusta

Roolien kautta voidaan käsitellä kipeitäkin asioita: kiusaamista, syrjäyttämistä, tunteiden hallintaa.

11.9. 2:00

Lilli Paasikivi, Anders Adlercreutz ja Satu Roberg ovat huolissaan koulujen luovuuskasvatuksesta (HS Mielipide 6.9.). Niin on moni muukin.

Taideaineiden tuntimäärä kouluissa on varsin vähäinen. Onneksi on kuitenkin tarjolla taiteen perusopetusta, jonka parissa opiskeleekin vuosittain 128 000 lasta ja nuorta. Taiteen perusopetus ei kuitenkaan ole kaikkien oppilaiden ulottuvilla: sen tarjonta on keskittynyt yleensä kaupunkeihin, eikä se ole ilmaista, vaan opiskelijan on maksettava lukukausimaksu. Koulussa tarjottava taidekasvatus sen sijaan tavoittaisi jokaisen oppilaan.

Kaipaan kouluun musiikin ja kuvataiteen rinnalle myös draaman ja teatterin opetusta. Draamaa on yritetty jo monta kertaa saada viralliseksi oppiaineeksi. Muun muassa Suomen draama- ja teatteriopetuksen liitto on työskennellyt 1970-luvulta lähtien uudistuksen aikaansaamiseksi. Kehittämistyö ei kuitenkaan ole tuottanut tulosta. Se ei onnistunut vuonna 1977, ei 1981, ei 1994 eikä 2011, jolloin päätös draamasta lukion kolmanneksi taideaineeksi oli jo lähellä.

Näin ollen draaman ja teatterin opettaminen koulussa nojaa yksittäisten koulujen resurssien ja rehtorin arvovalintojen varaan, ja draaman/teatterin opiskelija voi valita, jos lukujärjestykseen sattuu sopimaan. Opetus on siis varsin sattumanvaraista.

Draamallisessa oppimisympäristössä luodaan vuorovaikutteinen, yhteistoiminnallinen ja positiivinen tila, jossa jokainen voi onnistua (ei ole vääriä vastauksia) ja jossa voi turvallisesti jakaa havaintoja ja tunteita toisten kanssa. Yhdessä draaman työtavoin luodaan jotain sellaista, jonka lopputulos ei ole ennalta tiedossa. Roolien kautta voidaan käsitellä kipeitäkin asioita: kiusaamista, syrjäyttämistä, tunteiden hallintaa.

Pitkän draamaopettajaurani aikana olen huomannut, miten monesti arka, pelokas ja ehkä koulukiusattu oppilas rohkaistuu draaman opetuksessa ja uskaltaa ehdottaa omia ideoitaan pelkäämättä toisten kritiikkiä. Eikö nykymaailmassa tällaiselle osaamiselle olisi tarvetta? Emme tarvitse kouluun uusia oppisisältöjä: ”omien vahvuuksien tunnistamista”, ”elämänhallintataitoja”, ”tunteiden tunnistamista” ja ”positiivisuuskasvatusta”, koska ne kaikki alueet ovat draamassa!

Päättäjiltä tarvitaan ennakkoluulotonta ja luovaa ajattelua. Tarvitaan päätöksiä, ei korulauseita juhlapuheisiin. Jotenkin erikoista on se, että uudessa peruskoulun opetussuunnitelmassa sana draama mainitaan 78 kertaa, mutta sille ei kuitenkaan ole virallista asemaa koulun opetussuunnitelmassa. Eikö olisi jo aika?

Maissi Salmi

filosofian maisteri, teatteritaiteen lisensiaatti, Vantaa

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide