Retki Vartiosaareen oli aikamatka paratiisiin pääkaupungin keskellä

Toivon, että Vartiosaari saisi elää nykyisessä rauhassaan.

Helsingin Vartiosaaresta avautuu kauniita näkymiä.

19.9. 2:00

Kauniina elokuisena päivänä tein vaimoni kanssa retken Helsingin Vartiosaareen. Reposalmen aurinkosähkölautta ja hyväntuulinen kuljettaja tahdittivat tunnelman.

Saaressa kävin enemmän vuosina 1952–1967. Alkon henkilöstöllä oli mahdollisuus lomailla saaren Lomarannassa. Työläisperheen lapsena koin olevani etuoikeutetussa asemassa. Sain viettää lomia yhdessä vanhempieni kanssa. Kuinka odotinkaan Lomarantaan pääsyä. Lisäksi saaressa järjestettiin alkolaisten lapsille leirejä.

Oli koskettavaa kävellä samoja polkuja kuin 60–70 vuotta sitten. Askel ei painanut. Ilmeisesti saaresta ja polusta virtasi voimaa jalkoihini. Bergkullassa kahvittelimme tenniskentän vieressä. Aikoinaan pelasin ensimmäisen kerran tällä kentällä isäni kanssa. Meille tarjottiin kahvit maksutta, koska olemme ”saarelaisia”.

Saarella keskusteluissa ilmeni huolta niin kaupungin omistamien kiinteistöjen kunnosta kuin vedensaannistakin. Poluilla vastaantulevat ihmiset olivat kuitenkin aurinkoisen hymyileviä. Katsellessani Bergkullasta ympäröiviä maisemia ihmettelin, miten tällainen paratiisi pääkaupungin puristuksessa ja kehityksessä ei ole rikkoutunut. Saaressa elää saaren henki. Metsäkirkko oli vaikuttava. Siellä on rukoiltu syvästi saaren hengen säilymiseksi.

Oli koskettavaa kävellä samoja polkuja kuin 60–70 vuotta sitten.

Katsellessani Vartiokalliolta itään oletin, miltä pohjalta saari on nimensä saanut. Mietiskelin kalliolla, että tänä päivänä saaren tehtävä on vartioida ainoastaan omaa saarialuettaan. Saari on helmi, joka on hioutunut kaupungistumisen puristuksessa. Tulevaisuudessa saari on kulttuurihelmi.

Helsinki alkoi 1960-luvulla suunnitella saaren kaavoittamista. Tämän seurauksena Alko myi Lomarannan Kansallis-Osake-Pankille. Kasvu ja vaurastuminen ovat olleet päätöksenteon keskiössä. Tulevaisuuden näkymät ja arvopohja hyvästä elämästä muuttuvat.

Saari jää virkistyskäyttöön, mutta minkälaisen virkistyksen? Saaren herkkä luonto ei mielestäni tarvitse mitään muuta suunnitelmaa kuin sen, että saari saisi elää nykyisessä rauhassaan. Mitään suorituspaikkoja virkistymiseen saari ei kaipaa. Saari kutsuu niin sielua kuin ruumistakin virkistäytymään.

Heikki Tenhovirta

Taipalsaari

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide