Mistä nuorten lisääntyneet mielenterveyden häiriöt johtuvat?

Mielenterveyshäiriöiden lisääntymisessä on kyse yhteiskunnallisesta megatrendistä, eikä sitä voi palauttaa vain yksilöihin.

16.9. 2:00 | Päivitetty 16.9. 9:29

Animaatio herätti huomion, koska se oli niin kylmäävä.

Mielenterveyden häiriöistä on tullut ylivoimaisesti suurin tilastoitu syy nuorten aikuisten pitkille sairauspoissaoloille, twiittasi Kela viikko sitten. Mukana oli animoitu grafiikka, jossa mielenterveyshäiriöitä edustava punainen palkki kasvoi ja kasvoi. Korona-aikana se otti pahaa tekevän spurtin.

Kun 1990-luvulla suurin syy 16–34-vuotiaiden pitkille sairauspoissaoloille olivat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, 2000-luvulla tilalle astuivat masennus ja uusimpana ahdistuneisuushäiriö. Se koskee eritoten nuoria naisia.

Hälyttävä tieto ei ole enää edes uutinen. Mutta mistä se johtuu? Soitin Kelaan ja kysyin.

Tutkimuspäällikkö Jenni Blomgren on seurannut vuosia tilastotrendin kehitystä. Mielenterveysdiagnoosien kasvuun on monia syitä.

Keskustelusta on tullut sallivampaa, mielenterveyspotilaan leimaa ei enää pelätä. Ahdistuneisuushäiriötä ruokkivat suorittaminen ja sosiaalisen median poseerauskulttuuri, joita myös perinteinen media on usein vahvistanut. Superyksilöiden tarinat ovat onneksi monin paikoin väistyneet sallivampien, rosoisempien ja monisyisempien tarinoiden tieltä.

Taustalla on syvällä piileviä rakenteita.

Mielenterveyden häiriöiden lisääntymisessä on kyse yhteiskunnallisesta megatrendistä, eikä sitä voi palauttaa vain yksilöihin. Taustalla on syvällä piileviä rakenteita. Jos niihin pystytään vaikuttamaan, se vaikuttaa yksilöiden elämään kaikkein tehokkaimmin, sanoo Blomgren.

Mitä tällaiset rakenteet sitten ovat?

1) Perheiden palvelut ja taloudellisen pärjäämisen tukeminen. Tiedämme tutkimuksiin nojaten, että lapsesta saakka rakennettu vahva mielenterveys ehkäisee mielenterveyshäiriöitä aikuisena.

2) Lasten ja nuorten mielenterveystaitojen tukeminen peruskoulussa. Koulu tavoittaa kaikki ikäluokat sosiaalisesta taustasta riippumatta. Koulun pitäisi pystyä vahvistamaan jokaisen ikäluokan itseluottamusta, opettaa läsnäolon ja itsensä rauhoittamisen keinoja sekä itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on.

3) Vähemmän riittäminen koulussa ja työpaikoilla.

Blomgren valaa toivoa. Vaikka ei täysin tiedetä, mitä pitäisi tehdä, ainakin tiedetään, että pitäisi tehdä.

Kirjoittaja on HS:n toimituspäällikkö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide