Kummitteleeko fasismin aave Italiassa – ja Euroopassa?

Italian gallupsuosikin Fratelli d’Italian taustalla haiskahtaa fasismi. Perinteenä fasismi on ollut Italiassa siedetympää kuin natsismi Saksassa.

13.9. 2:00 | Päivitetty 13.9. 6:13

Ensi kuun lopussa on kulunut sata vuotta siitä, kun Benito Mussolini fasisteineen nousi valtaan Italiassa. Läpimurron sinetöi ”marssi Roomaan”.

Lapuanliike matki ideaa kesän 1930 talonpoikaismarssilla, mutta jäi ilman samaa tulosta, sillä Suomen valtio oli lujempaa tekoa.

Nyt jännitetään, missä hengessä ja kenen johdolla vuosipäivä sujuu. Italiassa on vaalit 25. syyskuuta, ja gallupien kärkeen on seilannut Fratelli d’Italia, ”Italian veljet”, jonka taustalla haiskahtaa fasismi.

Nyt Fratelli d’Italia on oikeiston liittouman kärkipuolue, ja sen johtaja Giorgia Meloni saattaa kohta olla pääministeri, ensimmäinen nainen sillä paikalla. Veljiä tosiaan johtaa nainen.

Vielä muutama vuosi sitten Fratelli oli marginaaliryhmä. Omiin silmiini se pisti eurovaaleissa 2019, kun ehdokkaana oli tuttu nimi: Francesco Alberoni. Olen vuosia sitten kääntänyt Otavalle kolme hänen kirjaansa, joista Erotiikka näkyi usein tuttavien hyllyssä. Sen ajan sosiologien tapaan hän kallistui vasemmalle. En tiedä, mikä vei ikämiehen äärioikealle. Vaaleissa paikka jäi kauas.

Mario Draghin hallituskaudella Italia on näyttänyt vastuullisemman taloudenpidon oireita. Edelleen kansalaiset pitävät häntä ylivoimaisesti sopivimpana pääministeriksi. Mutta nyt näkyy taas huonoa, sillä oikeisto ratsastaa populismilla ja uskoo maksajan kyllä lopulta löytyvän.

Italian mutkikas ja suoraan sanoen tyhmä vaalilaki tekee asetelmasta arvaamattoman. Pienetkin siirtymät rouhivat paikkajakoa.

Toinen uhka on se tavanmukainen. Venäjällä nähdään Italia Euroopan unionin heikoimpana lenkkinä, ja Vladimir Putin toivoo oikeiston voittoa hajottaakseen unionia. Ei puhettakaan fasismin kitkemisestä, niin kuin Ukrainassa.

Tunnetun satiirikon piirroksessa toinen sanoo: ”Kreml ei sekaannu Italian vaaleihin.” Toinen siihen: ”Kreml on ehdokkaana.”

Liioittelua toki, mutta ei mennyt kuin pari päivää, kun presidentti Donald Trumpin neuvonantajana toiminut CIA:n analyytikko Julia Friedländer arvioi, että rahalla on roolinsa Italian oikeiston toisen pääpuolueen La Legan ja sen johtajan Matteo Salvinin idänsuhteissa.

Giorgia Meloni puhuu Ukrainan sodasta läntisen yleislinjan pohjalta, mutta Matteo Salvini – joka muissa asioissa on vaihdellut mielipiteitään – pysyy johdonmukaisesti venäjänmielisenä.

Suomessa voi kiittää historiaamme, että meillä on laitamillakin enimmillä – joskaan ei ihan jokaisella – yhä estoja ottaa vastaan itänaapurin rahaa ja vaikuttamista. Ranskassa tai Italiassa näin ei ole.

Fasismi on perinteenä ollut Italiassa siedetympää kuin natsismi Saksassa. Italialaiset eivät juuri koe vastuuta valtionsa toiminnasta, ja sitä paitsi Mussolini oli rikollisena pikkutekijä verrattuna Hitleriin. Ei tuhoamisleirejä, ei kansanmurhaa, ja sodassakin tuli päihin jopa kreikkalaisilta.

Vaikka italialaisen fasismin keekoilulle ja teatraalisuudelle on aina kysyntänsä, niin kuin Silvio Berlusconin yhä jatkuva suosio (nyt Tiktokissa) osoittaa, on vaikea uskoa, että monikaan haikailisi oikeasti mustapaitoja takaisin.

Tyhmä vaalilaki tekee Italian asetelmasta arvaamattoman.

Joku ihasteli, kun Salvini sisäministerinä meni vankilaan tervehtimään yrittäjää, joka oli komentanut bensavarkaan polvilleen ja ampunut rintaan, mutta useimmat kavahtavat tällaista menneisyyden mallia. Pikemminkin haetaan vaihtoehtoa nykytilaan ja talouden sekä maahanmuuton ongelmiin.

Vaikka sitä ei aina havaitse Torinon tai Milanon keskustassa, köyhyys ja eriarvoisuus kärjistyvät, ja nyt pitää vielä pelätä kylmää talvea.

Sillä on yleistä symboliarvoa, jos Italia harppaa oikealle juuri fasismin valtaantulon satavuotispäivän tienoilla.

Mutta ei Italia tätä vedä, trendi on kansainvälinen ja niin ovat sen syytkin. Ei siis pidä pelätä menneisyyden aaveiden ylösnousemusta, vaan jos jotakin niin tulevaisuutta.

Kimmo Rentola

Kirjoittaja on poliittisen historian emeritusprofessori Helsingin yliopistossa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide