Diktatuurin loppusuora on usein lyhyt

Vladimir Putinin fasismi perustuu kansan demobilisaatioon, mutta venäläisten syvää turtumusta on luultavasti mahdotonta muuttaa minkäänlaiseksi uhrivalmiudeksi.

14.9. 2:00 | Päivitetty 14.9. 6:14

Kremlissä nukutaan nyt huonosti. Paniikki leviää Venäjän sotajoukoissa, viha Venäjän kotijoukoissa. Vladimir Putinin loppu saattaa olla lähempänä kuin uskommekaan. Diktaattorin loppusuora voi olla lyhyt. Siihen on selvät syyt.

Diktaattorit ovat erilaisia. Jollakin on suuri visio, jonka hän yrittää myydä kansalle. Lenin ja Hitler olivat sellaisia diktaattoreita. Se tarkoitti kansan mobilisaatiota: sotilasparaateja, joukkokokouksia, soihtukulkueita, saparopäisiä pikkutyttöjä. Natsi-Saksassa iso osa kansasta uskoi ihan tosissaan natsien aatteisiin ja erityisesti Hitlerin johtajuuteen. Siksi he jatkoivat taistelua toivoa vailla loppuun asti.

Sen sijaan Putinin fasismi perustuu kansan demobilisaatioon. Ihmisiltä ei ole odotettu osallistumista vaan passiivisuutta. Suurien unelmien sijasta valtio kauppaa kyynisyyttä: kaikki on valhetta ja kaikki johtajat roistoja – mutta Putin on venäläisten oma roisto.

Venäläisten syvää turtumusta on luultavasti mahdotonta muuttaa minkäänlaiseksi uhrivalmiudeksi. Sotiminen toimi vielä jotenkin niin kauan kuin sotilaat kuvittelivat edessä olevan helppoja voittoja ja jääkappeja ryöstösaaliiksi, mutta vaikeaan ja pitkään sotaan tuskin on innostusta.

Tällainen tilanne ei ole Venäjän historiassa mitenkään uutta. Vuosien 1904–1905 Japanin sota johti laajaan kapinointiin, joka levisi Viaporiin asti. Vuonna 1917 vallankumoushengen innostamat venäläissotilaat päättivät lähteä juoksuhaudoista kotiin ja ampuivat estelevät upseerinsa hengiltä. Niin voi käydä nytkin.

Siitä ei kuitenkaan kannata tehdä vääriä johtopäätöksiä. Kuten Winston Churchillin kerrotaan sanoneen: ”Venäjä ei ole koskaan niin vahva kuin miltä se näyttää, eikä Venäjä ole koskaan niin heikko kuin miltä se näyttää.”

Unelmien sijasta valtio kauppaa kyynisyyttä.

Vuonna 1939 Suomessa surkeasti sählännyt puna-armeija taisteli pari vuotta myöhemmin sisukkaasti saksalaisia vastaan. Äiti Venäjää venäläissotilas puolustaa, mutta miksi hän lähtisi kauas kotoa puolustamaan Putinia?

Ukrainalaiset ovat opettaneet maailmalle, miten tärkeä asia motivaatio eli taisteluhenki on nykyaikaisessakin sodassa.

Ukrainalaiset taistelevat kotimaansa puolesta, eikä heillä ole muuta paikkaa minne mennä. Sen sijaan venäläiset eivät tiedä, minkä puolesta he taistelevat, ja heillä on kotimaa, johon palata. Toivottavasti he palaavat sinne oikein pian.

Kirjoittaja on pääkirjoitus- ja mielipidetoimituksen esihenkilö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide