Kouluissa toteutuu inkluusion irvikuva

Niin kutsutussa inklusiivisessa luokassa erityistä tukea tarvitsevat oppilaat ovat usein oman onnensa nojassa.

15.9. 2:00

Hiljattain on ollut keskustelua inkluusiosta ja nepsy-lasten koulunkäynnin haasteista (HS Mielipide 1.9. ja 4.9.). Pienluokkien ja erityiskoulujen purkaminen ja opetusryhmien kasvattaminen ovat johtaneet siihen, että kouluissa toteutuu inkluusion irvikuva.

Niin kutsutussa inklusiivisessa luokassa erityistä tukea tarvitsevat oppilaat ovat usein oman onnensa nojassa. Tilanteesta ei hyödy tukea tarvitseva oppilas itse, hänen kotiväkensä, ei opettaja eivätkä muut luokan oppilaat. Luokanopettajan koulutus ei sisällä erityispedagogiikan opintoja. Silti inkluusion hengessä oletetaan, että luokanopettaja antaa suvereenisti myös erityistä tukea isossa ja monenkirjavassa opetusryhmässä.

Oppimistavoitteiden karsiminen ja riman laskeminen näyttäytyvät siten, että erityisen tuen oppilas pärjää isossa opetusryhmässä — onko tarkoitus pärjätä, kun pienluokan tuella voisi loistaa? Esimerkiksi koulunkäyntiin sopeutumista tukevalla pienluokalla erityisen tuen oppilas opiskelee pääsääntöisesti yleisopetuksen oppimistavoitteiden mukaan. Näin erityisen tuen oppilas voi pienluokassa yltää samalle tasolle kuin isossa luokassa opiskeleva oppilas ilman erityistä tukea.

On kohtuutonta vaatia luokanopettajaa huomioimaan erilaisten oppijoiden yksilölliset tuen tarpeet, sosioemotionaaliset haasteet ja neuroepätyypilliset erityispiirteet — ja vielä onnistua viemään ne käytäntöön yli 25 oppilaan opetusryhmässä, josta jopa kymmenellä oppilaalla saattaa olla tuen päätös. Tukitoimet näkyvät vain paperilla.

Jokainen koulutukseen suunnattu euro maksaa itsensä yhteiskunnalle moninkertaisena takaisin.

Onko tarkoituksenmukaista laskea opetuksen tasoa, jotta ne oppilaat, joilla on haasteita, pysyvät kärryillä? Myös lahjakkaat oppilaat ovat oikeutettuja ylöspäin eriytettyyn opetukseen ja tasoaan vastaaviin haasteisiin, jotta motivaatio opiskeluun säilyisi heilläkin. Säästöinkluusiossa luokanopettaja jää heterogeenisen luokkansa kanssa usein yksin. Onko ihme, että Pisa-tulokset heikkenevät?

Avokonttoreista luovutaan useilla työpaikoilla melutason ja hälinän vuoksi, mutta kouluihin niitä yhä markkinoidaan moderneina, avoimina ja joustavina oppimisympäristöinä. Onhan avoin tila myös kustannustehokkaampi vaihtoehto.

Olisiko nämä muutokset tehty, jos niiden toteuttamisen hintalappu olisi ollut samansuuruinen kuin säästöt, joita tämä niin kutsuttu inkluusio on tuonut? Säästö on silmälumetta, sillä todellinen hinta tulee näkymään sekä kunnallisella että yhteiskunnallisella tasolla, kun kauniiseen pakettiin käärityn ideologian toteuttamisen kustannuksia tullaan paikkailemaan vielä pitkään. Jokainen koulutukseen suunnattu euro maksaa itsensä yhteiskunnalle moninkertaisena takaisin.

Jenna Valtari

erityisluokanopettaja, Porvoo

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Luetuimmat - Mielipide