Aikuisen on nähtävä nuoren vahvuudet ja tuen tarpeet

Nuoren turvallisuutta ja hyvinvointia vähentäviin epäkohtiin pitää puuttua hanakammin.

Nuorten psyykkisen hyvinvoinnin haasteet ovat viime aikoina herättäneet yhä enemmän huolta.

18.9. 2:00

Psykiatrian erikoislääkäri Liisa Löytynoja kirjoitti (HS Mielipide 9.9.) asiantuntevasti siitä, kuinka nykykasvatus kotona ja kouluissa ei tue lasten psyykkistä terveyttä riittävästi. Hän kirjoitti suomalaisvanhempien kuormittuneisuudesta ja siitä, että kasvatustehtävä siirtyy liian usein viranomaisille. Lääkäri nosti esiin myös lasten aivojen kypsymättömyyden sekä sen, miten yhteiskuntamme antaa itsemääräämisoikeuden nuorelle, joka ei aina voi tietää omaa parastaan.

Kahden nuoren äitinä olen iloinen ja helpottunut, että nuorten psyykkisen hyvinvoinnin haasteet nostetaan esiin. Omien teinieni kanssa törmään jatkuvasti tilanteisiin, joissa huomaan, että olemme unohtaneet kaikessa kehityksessä ja muutoksessa sen tärkeimmän – kasvavan nuoren. Nuori hakee itseään ja kokeilee rajojaan. Tämä on välillä meille vanhemmille hyvin kuormittavaa ja ärsyttävää. Nuoria autettaessa on kuitenkin nähtävä väärät kehityssuunnat ja tehtävä korjaavia liikkeitä. Haastavissakin nuorissa on valtavasti hyvää. Vahvuudet ja voimavarat on osattava nähdä.

Ymmärrämmekö nuoren keskeneräisyyden ja tukemisen tärkeyden? Vanhempana kaipaan yhteiskuntaamme parempaa aikuisten yhteistyötä ja rehellistä keskustelua nuoren asioista. Koulumaailma painottaa itseohjautuvuutta liikaa. Jos vanhempi haluaa keskustella vaikkapa koulukuraattorin kanssa lapsen asioista, keskustelu onnistuu, jos lapsi suostuu tähän. Nuoren psyykkinen kehitys vaatii reflektiota ja aikuisen läsnäoloa. Nuori ei voi päättää kaikkia asioitaan vielä itse. Hän tarvitsee aikuisen tuen. Meidän kasvattajien on osattava suhtautua nuoreen empaattisesti ja ymmärryksellä. Vihaisena ja syyttämällä ei ratkaista yhtäkään ongelmaa.

Haastavissakin nuorissa on valtavasti hyvää.

Nuoren psyykkistä kuormaa lisää liiallinen digilaitteiden käyttö. Laitteiden äärellä ollaan yksin ja yhdessä tuntitolkulla, ja tiedon määrä, jota nuori käsittelee omassa mielessään, on valtava. On myös kovin helppoa paeta vaikeaa tilannetta reaalielämässä ottamalla kännykkä käteen. Me aikuiset annamme mallin digilaitteiden käyttöön. Olemmeko tarpeeksi nuorten kanssa ihan tavallisessa elämässä vai olemmeko itsekin liikaa laitteilla?

Aikuisten on ymmärrettävä sääntöjen merkitys. Miten nuori voi noudattaa sääntöjä, jos mekään emme sitä tee? Yhteiskunnassamme on yleisesti sallittua ajaa vaarallisella sähköpotkulaudalla alaikäisenä ilman kypärää. Sovelluksia, leffoja ja pelejä ladataan laitteille huoletta, välittämättä ikärajoista. Päihteet ja riippuvuudet ovat aikamme vitsaus. Onko säännöt tehty rikottaviksi? Emme voi aina vedota kiireeseen ja paineeseen muuttuvassa yhteiskunnassamme. Epäkohtiin, jotka vähentävät nuoren turvallisuutta ja hyvinvointia, on puututtava hanakammin.

Löytynojan ehdotus tieteellisen tutkimuksen kehittämisyksiköstä kasvatuskulttuurin alalle on erinomainen. Uskon myös vertaistukeen sekä kokemusasiantuntijuuteen. Yhdessä kehittäminen ja reflektio ovat hyviä metodeja saada uusia toimintatapoja yhteistyössä aikaan. Itseohjautuvuuden trendikkyydestä huolimatta aikuisen on oltava aina nuorta askeleen edellä.

Maija Aallas

äiti, Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide