Kipsin peltolevityksestä ei ole vaaraa Itämerelle

Kipsin levitysajankohdaksi suositellaan sadonkorjuun jälkeistä syyslevitystä kuivana aikana, jotta vältetään konetyön aiheuttama tiivistyminen.

Pellolle levitettävä kipsi sitoo ravinteita ja estää niitä valumasta vesistöihin.

22.9. 2:00

Markku Pulkkinen toi esiin (HS Mielipide 12.9.), että maanmaanparannusaineena käytettävän kipsin mukana peltoon lisätään myös rikkiä. Hän viittasi kipsihankkeeseen, josta kerrottiin Helsingin Sanomissa (8.9.). Hankkeessa on otettu huomioon se, että kipsi sisältää sulfaattia ja siten rikkiä. Kipsiä ei levitetä lainkaan järvien valuma-alueelle, jotta sulfaattia ei huuhtoudu järviin.

Meriympäristössä sulfaattia on luontaisesti niin paljon, että kipsin peltolevityksellä ei ole siihen vaikutusta. Suomenlahden sulfaattipitoisuus on 500 milligrammaa litrassa, kun taas kipsin levityksen jälkeen varsinaissuomalaisen Savijoen sulfaattipitoisuus on keskimäärin alle 30 milligrammaa litrassa. Se on taso, joka on sallittu vesijohtovedelle.

1970-luvulla tiedostettiin ongelmaksi järviä ja maaperää happamoittavat typpi- ja rikkilaskeumat, jotka levisivät sadevesien mukana kaikkialle. Ilmalaskeumat Euroopassa ovat voimakkaasti pienentyneet sen jälkeen. Sulfaattipitoisuuden nousu järvessä voi aiheuttaa pohjasedimenttiin sitoutuneen fosforin vapautumista veteen levien käyttöön ja lisätä rehevöitymistä. Täten kipsiä ei levitetä järvialueille.

Kipsin levitysajankohdaksi suositellaan sadonkorjuun jälkeistä syyslevitystä kuivana aikana, jotta vältetään konetyön aiheuttama tiivistyminen. Kipsin levityksessä käytetään samoja koneita kuin viljelyssä muutenkin. Rakennekalkin levityksellä on sama haaste.

Kipsin levityksen ilmastovaikutukset ovat erittäin alhaiset.

Kipsin levityksen ilmastovaikutukset ovat kuljetuskin huomioon ottaen erittäin alhaiset. Rakennekalkin ilmastovaikutus riippuu valmistukseen käytetystä materiaalista. Neitseellisestä materiaalista valmistetun rakennekalkin hiilijalanjälki on erittäin korkea. Täysin kierrätetystä aineksesta valmistettu rakennekalkki pääsee yhtä pieneen hiilijalanjälkeen kuin kipsi, mutta sen saatavuus voi olla rajallinen. Sivutuotteet, kipsi ja rakennekalkki, tulisi nähdä jätteen sijasta resursseina, joiden käyttö on kiertotaloutta.

Pulkkinen totesi, että rakennekalkki olisi parempi ja pitkävaikutteisempi keino maan rakenteen parantamiseen. Suomalaiset tutkimukset viittaavat siihen, että myös rakennekalkin teho hiipuu ajan oloon. Ympäristöministeriö rahoittaa parhaillaan tutkimushankkeita, joissa seurataan sekä kipsin, rakennekalkin että kuidun peltolevityksen monivuotista vaikutusta valumavesiin.

Ei ole olemassa vain yhtä ratkaisua, jolla pelloista saadaan parempi sato ja ravinteet paremmin kasvien käyttöön. Keinovalikoiman tulee olla monipuolinen, ja tehokkaimmat toimet tulisi valita peltolohkon ominaisuuksien perusteella.

Kipsin peltolevityksen tärkeä tavoite on edistää savesmaan murustumista ja vähentää sateiden mukana maa-aineksen ja fosforiravinteen karkaamista pelloilta vesistöihin. Save-hankkeen verkkosivustolla on lisätietoa kipsitutkimuksista.

Maria Kämäri

erikoistutkija

Petri Ekholm

dosentti, Suomen ympäristökeskus

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide