Autismikirjon lapsille kouluarki voi olla raskasta

Autismikirjo tunnistetaan kouluissa – mutta ymmärretäänkö sitä?

17.9. 2:00

Autismiliiton Teemu Muukkonen ja Satu Taiveaho ovat huolissaan kirjolla olevien lasten ja nuorten yliedustuksesta lastensuojelun asiakkaina (HS Mielipide 7.9.). He peräänkuuluttavat autismikirjon lapsiperheitä tukevia palvelurakenteita. Myös peruskoulussa on mahdollista tehdä paljon ennaltaehkäisevää työtä autismikirjon lasten ja nuorten hyväksi.

Kouluarki on autismikirjon oppilaille raskasta, mikäli he joutuvat ponnistelemaan itselleen soveltumattomassa fyysisessä tai sosiaalisessa ympäristössä, heille huonosti soveltuvien toimintatapojen ohjaamana. Kouluissa työskentelevillä ammattilaisilla on kuitenkin jo nyt melko hyvin kykyä tunnistaa neurokirjon haasteita. Opettajilla on valmiuksia vastata näihin haasteisiin erilaisilla tukitoimilla tai esimerkiksi erilaisten materiaalien ja apuvälineiden avulla. Moniammatillinen oppilashuoltotyöskentely voi myös tukea opettajia erilaisten oppijoiden kohtaamisessa. Tarjoamalla opettajille ja oppilashuollon henkilöstölle täydennyskoulutusta ja vaalimalla kouluyhteisöissä myönteistä tapaa puhua neurokirjon haasteista voidaan pienin teoin kehittää haasteiden tunnistamista.

Tunnistamista suurempi haaste kouluissa on kuitenkin autismikirjon ymmärtäminen. Autismikirjon piirteet näyttäytyvät yhtä moninaisina kuin autismikirjon lapsia ja nuoria on koulussa. Autismikirjo ilmenee muun muassa sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuuksina, koulumaailmassa tämä tarkoittaa esimerkiksi oppilaan haasteita säädellä käytöstään sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla. Mikäli oppilas haastavan käytöksensä takia joutuu vastakkainasetteluun aikuisten kanssa, on tämä kehityssuunta omiaan lisäämään haasteita ja yhteentörmäyksiä jatkossa. Jos oppilas kokee riittävän monta kertaa, ettei häntä ymmärretä eikä hän tule kohdatuksi, auktoriteettivastaisuus voi lisääntyä luottamuksen murentuessa. Tällä voi olla kauaskantoisia, kielteisiä seurauksia elämänkululle.

Autismikirjon oppilailta ei voida koulumaailmassa odottaa sosiaalisesti samankaltaista suoriutumista kuin neurotyypillisiltä oppilailta – näin ollen kaikki oppilaat eivät ole samalla viivalla. Nämä lapset ja nuoret tarvitsevat keskivertoa enemmän arvostavaa kohtaamista ja ymmärrystä omina itsenään, omine erityispiirteineen.

Muukkonen ja Taiveaho ehdottavat hyvinvointialueiden toteutettavaksi neurokirjon toimenpideohjelmaa, joka koskisi eri toimijoita. Koulu on yksi tämän ohjelman tärkeä osallistuja, vaikka opetusta ei hyvinvointialueiden alaisuudessa toteutetakaan. Peruskoulu tavoittaa jokaisen lapsen ja nuoren ja tämän vuoksi voi olla hyvin vaikuttava toimija mahdollisen toimenpideohjelman toteuttajana.

Hannele Alanko

Jenni Laine

opettajia autismikirjon opetuksessa Espoossa

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide