Mielensä pahoittamiseen ei tulisi suhtautua vain huumorilla tai vähätellen

Riidat syntyvät yleensä pienistä asioista. Asioiden pienuudesta huolimatta riidan osapuolet ovat syvällisesti loukkaantuneita ja kärsivät tilanteesta.

Mielensäpahoittaja-elokuvat perustuvat Tuomas Kyrön kirjoihin.

20.9. 13:45

Kirjailija Tuomas Kyrö on jo pitkään käsitellyt mielensä pahoittamisen teemaa omalla tavallaan. Lukijoille ja katsojille saattaa syntyä mielikuva, että ihmisen tuntema mielipaha onkin tila, jonka voi parantaa huumorin avulla.

Huumori on tunnettu tapa huojentaa muita ja huojentua itse, mutta se on myös oiva keino käsitellä arkoja yhteiskunnallisia kysymyksiä ja kyseenalaistaa vallalla olevia ajattelu- ja toimintamalleja. Kyrön Mielensäpahoittajasta veistelemää huumoria voidaankin mainiosti käyttää kriittiseen yhteiskunnalliseen ajatteluun mielensä pahoittamisesta.

Ulkopuolisen silmin mielensä pahoittaminen vaikuttaa usein liittyvän mitättömän pieniin asioihin. Tilanne näyttää ulkopuoliselle koomiselta, naurattavalta.

Satojen riita- ja konfliktitapausten sovittelemisen kokemuksella voimme väittää, että riidat syntyvät yleensä nimenomaan pienistä asioista. Asioiden pienuudesta huolimatta riidan osapuolet ovat syvällisesti loukkaantuneita ja kärsivät tilanteesta.

Koska riidan ulkopuolisilla ei ole tunnesidettä riitaan tai mielipahan tunteeseen, mielensä pahoittamista voidaan vähätellä ja sille voidaan nauraa. Samalla kun muut nauravat, mielensä pahoittanut elää vuosikausia ja päivästä toiseen mielipahan vaikutuksen alaisena miettien murheitaan työpaikalla ja kotonaan. Illat ja joskus yötkin kuluvat mielipahaa pohtiessa. Aamulla tullessaan töihin mielensä pahoittanut joutuu miettimään, miten voisi toimia niin, ettei kohtaisi naureskelijoita ja vähättelijöitä kasvokkain. Lopulta mielensä pahoittanut hakeutuu sairauslomalle tai jopa ennenaikaiselle eläkkeelle psykologisen turvallisuuden puuttuessa.

Mielensä pahoittamiseen ei kannattaisi suhtautua vain huumorilla tai vähättelevällä asenteella. Silti näin toimitaan jatkuvasti niin työpaikoilla kuin naapureiden ja suvunkin kesken. Mielensä pahoittaneet joutuvat kehittämään erilaisia välttelyn keinoja selvitäkseen jokapäiväisestä elämästä. Välttely haittaa inhimillisten perustarpeiden täyttämistä ja sellaisten tavoitteiden saavuttamista, jotka ovat yhteiskunnalle ja ihmiselle elintärkeitä ja merkityksellisiä.

Eikö jo olisi aika muuttaa ajattelua mielensä pahoittamisesta ihmisarvoa ymmärtävämpään suuntaan? Muutoksen ydinkysymys kuuluu, miten luomme kulttuuria, joka ei edes piilotajuisesti väheksy inhimillisyyttä.

Timo Pehrman

filosofian tohtori, sovittelija

Vantaa

Minna Mattila-Aalto

valtiotieteiden tohtori, yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tutkija, kehittäjä

Nurmijärvi

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide