Viisumiväittely näyttää sukupolvenvaihdoksen Suomen turvallisuuspolitiikassa

Turvallisuuspolitiikan sukupolvenvaihdos henkilöityy pääministeri Sanna Mariniin ja presidentti Sauli Niinistöön.

22.9. 2:00 | Päivitetty 22.9. 9:50

Asenneilmasto on Suomessa nyt kova. Kireyden ymmärtää. Maailma ei tunnu olevan hallittavissa.

Kylmän sodan kahtia jakautunut maailma teki paluun, ja käynnissä on monen rintaman sota. Ukrainalaiset käyvät sotaa Ukrainan olemassaolosta. Muuta Eurooppaa vastaan Venäjä käyttää energia-asetta. Keskiviikkona presidentti Vladimir Putin julisti osittaisen liikekannallepanon.

Nopea reaktio Venäjän hyökkäyssotaan oli sama kuin pandemiaan: rajat kiinni. Turvallisuuspolitiikassa tehtiin käännös, ja pian Suomi on Natossa. Se ei silti selvästikään täytä kokonaan tämänhetkistä turvallisuusvajeen tunnetta.

Venäjän osittainen liikekannallepano muuttaa arvioita siitä, miten Venäjältä liikutaan Schengen-alueelle. Tilanne elää, ja Suomessa voi olla edessä toisinto Nato-keskustelusta. Natoon liityttiin, kun oli pakko. Venäjän raja menee kiinni, kun on pakko. Yritettiin mitä tahansa, näyttää aina siltä, että Suomi ja Viro olisivat eri linjoilla.

Viisumiväittely on sekä Suomen perinteisen Venäjän-politiikan jatketta että muutos siihen. Turvallisuuspolitiikassa on käynnissä sukupolvenvaihdos, joka näkyy erilinjaisuutena. Sukupolvenvaihdos henkilöityy pääministeri Sanna Mariniin (sd) ja presidentti Sauli Niinistöön.

Marinin suoraviivaisuus on Suomessa uudenlaista. Sitä tarvittiin, jotta Suomi saatiin nopeasti Natoon. Ilman Marinia demarien kelkka ei olisi kääntynyt tällä vauhdilla. Suoranuottisuus kuuluu myös viisumikeskustelussa.

Marin haluaa rajan kiinni eikä emmi moittia Suomea sinisilmäisyydestä. Puheillaan hän ajaa Suomea uudella tavalla Viron kylkeen. Samalla Marin horjuttaa Niinistön pitkää Venäjä-linjaa ja johtajuutta.

Totta kai se pännii, että venäläisiä reissaa Suomen kautta Eurooppaan.

Viro ja muut Baltian maat sekä Puola sulkivat rajansa venäläisiltä turisteilta. Viisumien myöntämisen lopettaminen tyystin ei kuitenkaan ole Suomen nykyisen laintulkinnan ja Schengen-säännöstön mukaista. Moni olisi nyt valmis muuttamaan laintulkintaa. Niin on tehty aiemminkin. Se, millä innolla tätä vaaditaan, on muutos.

Nyt legalismi onkin kirosana.

Perinteisesti laki ja oikeus ovat Suomen miekka ja kilpi, olemassaolon perusta. Nyt legalismi onkin kirosana. Lähtökohtaisesti rajakäytäntöihin vaikutetaan yhdessä muiden EU- ja Schengen-maiden kanssa.

Muut Pohjoismaat ovat tässäkin perinteisempi Suomen viiteryhmä. Jos Suomen tulkinta rajapolitiikasta irtoaisi Schengen-maa Norjan linjasta, tapahtuisi selvä muutos. Varsinkin sooloilua Suomi on tähän asti varonut.

Juuri nyt Viron viisumipolitiikka tuottaa harmia Suomen poliitikoille ja viranomaisille. Vaikka Viro kääntää rajalta venäläisiä, näiltä ei mitätöidä viisumia eikä heille anneta maahantulokieltoa. Aiemmin vastaavissa tilanteissa näin on toimittu. Venäläiset voivat siis tulla Schengen-alueelle muualta. Lähtökohdan pitäisi olla, että jos jokin maa tekee tulijasta turvallisuusarvion, jolla epää maahantulon, se koskee koko Schengen-aluetta.

Suomesta lähti alkuviikosta postia EU-komissioon. Suomi toivoo yhteistä linjausta siitä, että jos jokin maa estää Venäjän kansalaisen maahantulon, viisumi kumotaan.

Oma kysymyksensä on, miten Viron toimet edes vaikuttavat venäläisten määrään EU:ssa. Viron rajan yli tulee uuden linjan myötä kymmenisen prosenttia vähemmän venäläisiä. Tuo muutaman sadan hengen joukko mahtuisi yhteen A320-lentokoneeseen. Valtaosa venäläisistä lentää EU-alueelle Turkin tai jonkin muun kolmannen maan kautta. Pelkästään Moskovasta lentää Istanbuliin päivittäin toistakymmentä reittikonetta.

Rahalla pääsee ja raha kelpaa. Tähän asti EU:n ja Naton isoilla turismimailla ei ole ollut halua rajoittaa viisumeja.

Kovilla puheilla saa huomiota ja selvästikin myös suosiota. Usein suorat puheet kumpuavat kuitenkin liian yksioikoisesta ajattelusta.

Vastuullisen poliittisen keskustelun merkitys korostuu kriisiaikana. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan kompleksisuuden avaaminen vaatii vaivaa ja analyysia. Päätöksiä ei pitäisi tehdä tunteella ja reaktiona päivän tilanteeseen, vaan niin, että ne kestävät Venäjän seuraavatkin yllätykset.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide