Autokauppa on tavallisen ihmisen päästökauppaa – Laskin sähköauton hankinnan edut ja haitat, enkä ollut uskoa tulosta millään

Kun on päättänyt, minkä hintaiseen autoon on varaa, niin mitä vähemmän saastuttaa, sitä vähemmän autoilusta lopulta maksaa.

22.9. 2:00 | Päivitetty 22.9. 18:36

Laskin kerran, laskin toisen.

Laskin uudestaan ja vielä neljännenkin kerran. Epäilin lasku­taitojani, että ihan varmasti olin unohtanut jonkin pienen mutta tärkeän seikan, joka kääntää lasku­toimitukseni tuloksen päälaelleen.

Mutta ei. Useiden tarkastusten jälkeen tulos piti yhä.

Kyse on auton vaihtamisesta.

Joitakin vuosia sitten lupasin lapsilleni ja itselleni, että kun seuraava auton vaihdon aika koittaa, niin ainakin yksi Erkki lakkaa sotkemasta tätä maailmaa niin kuin ennen.

Tarpeisiini nähden sopivin auto on keskikokoinen perheauto. Sen pitää myös olla jämäkkä ajaa. Harkitsin tovin, kumpi kannattaisi valita – ladattava hybridi vai täyssähköauto.

Suunnilleen samankokoisista ja samanhintaisista autoista täyssähköauto on nykyisillä bensiinin ja sähkön hinnoilla huomattavasti edullisempi käyttää. Hybridien sähköinen, päästötön toimintamatka on tarpeisiini nähden liian lyhyt. Siksi hybridi putosi laskuista.

Vertailin täyssähköauton kustannuksia myös nykyiseen autooni. Tuloksena oli laskelma, jonka pitävyyttä epäilin ja tarkistin ja epäilin. Moneen kertaan.

Kun en tee etätöitä, päivittäinen työmatkani on 102 kilometriä. Työaikoihini sopivaa ympärivuotista bussiliikennettä kotipaikalleni ei ole.

Suurin osa matkasta on moottoritietä. Se on tarkoittanut kuutta litraa dieseliä päivittäin – ja päälle vielä muut ajot ja niihin kuluneet litrat.

Ajokilometrejä kertyy vuodessa noin 25 000. Se vie 1 500 litraa naftaa sekä 3 120 euroa rahaa ja tuottaa yhden ihmisen mittapuulla syntisen määrän päästöjä.

Täyssähköauto muuttaisi tilanteen täysin. Mieluisin koeajamani malli kulkee sata kilometriä keskimäärin 20 kilowattitunnin kulutuksella. Kotilatauksella ja nykyisellä sähkösopimuksellani sataan kilometriin kuluisi 2,30 euroa. Vuoden ajot taittuisivat 575 eurolla entisen 3 120 euron sijasta.

Kuukauden ajot maksaisivat vastedes 48 euroa, kun ne nyt maksavat 260 euroa. Ja vaikka auton lataisi joka toinen kerta latausasemalla 20 sentin kilowattituntihinnalla, niin säästöä kertyisi kuukausittain 196 euroa. Ero nykyiseen on hurja – ja pakokaasupäästöt pyöreä nolla.

Kuukauden ajot maksaisivat 48 euroa.

Toisessa laskelmassa otin huomioon myös verot, huolto- ja vakuutuskulut sekä auton hankinnasta johtuvat kohoavat kuukausimaksut. Ne vaikuttavat kustannuksiin niin, että vanhan auton huoltokulujen vuoksi säästäisin jopa 3 000 euroa vuodessa ja vähimmillään noin tonnin.

Sähkömarkkinoilla täytyisi tapahtua tavaton keikaus, että laskelmani radikaalisti muuttuisivat, enkä sähköautoilijana enää silloinkaan tupruttaisi savua maailmaan niin kuin nyt.

Nykypäivän autokauppa on tavallisen ihmisen päästökauppaa. On totta, ettei halpoja uusia sähköautoja oikeastaan olekaan, mutta kun on päättänyt, minkä hintaiseen autoon on varaa, niin mitä vähemmän saastuttaa, sitä vähemmän autoilusta lopulta maksaa.

Auton käyttövoiman valinta on ilmasto- ja ekoteko. Sähköön siirtymällä ja autoilua säätelemällä henkilökohtaisten päästöjen määrää voi vähentää tehokkaasti, paljon ja nopeasti.

Mutta silti ynnäilin kerran, toisen ja vielä neljännenkin.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien urheilutoimituksen esihenkilö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide