Suomalaisten yritysten riskienhallintaa pitää parantaa

Varasuunnitelmien laatimista Venäjä-riskeille on vaikeuttanut se, että jotkin riskit – kuten hyökkäyssota – toteutuvat harvoin.

24.9. 2:00

Venäjän hyökättyä Ukrainaan mediassa alkoi kilpailu siitä, kuka kritisoi ankarimmin Suomen suuryrityksiä Venäjän-liiketoiminnan riskinhallinnan epäonnistumisesta. On epäilty, että esimerkiksi Fortumin, Finnairin tai Nokian Renkaiden johto ei ennen Ukrainan sotaa ottanut Venäjään liittyviä riskejä vakavasti.

Kyseisten yritysten johto otti kyllä riskit hyvinkin vakavasti viimeistään vuodesta 2014 alkaen. Silloin muutamien suomalaisten suuryritysten, kuten Valion, liiketoiminta Venäjällä romahti Krimin valtauksen jälkeen.

Yritykset ovat jopa vuosikertomuksissaan julkisesti kuvanneet riskejä melko selvin sanoin. Esimerkiksi Fortumin kevään 2021 vuosikertomuksessa käsitellään Venäjään liittyviä strategisia riskejä monipuolisesti, myös Uniperin kaasuliiketoiminnan osalta.

Fortumin kohdalla Venäjään liittyvät riskit sattuivat toteutumaan. Mutta koska yhtiön johto oli ennalta tunnistanut riskit melko monipuolisesti, ei voida sanoa, että sen riskienhallinta olisi pettänyt vain siksi, että riskit toteutuivat.

Strategiseen riskienhallintaan kuuluu, että yrityksen johto kartoittaa ennalta – esimerkiksi isoja investointeja harkittaessa – siihen mahdollisesti vaikuttavia riskejä. Tällöin arvioidaan riskejä sekä niiden toteutumisen todennäköisyyden että riskien toteutuessa liiketoiminnalle aiheutuvien seurausten osalta.

Sotaa edeltävinä vuosina Venäjällä toimineet suomalaiset yritykset ovat oletettavasti arvioineet maariskien toteutumisen melko epätodennäköiseksi. Tiettyjen riskien todennäköisyys, kuten sodan, on jopa arvioitu lähelle nollaa.

Vaikka riskien seuraukset on niiden toteutuessa arvioitu erittäin vakaviksi, johto on pitänyt riskejä ottamisen arvoisina niiden suhteellisen epätodennäköisyyden vuoksi. Siinä missä uhkapelissä häviön todennäköisyys on suuri ja voiton todennäköisyys pieni, näissä investoinneissa tappioiden todennäköisyys on ollut pieni ja voittojen suuri.

Yleisesti suomalaisten yritysten riskienhallinnassa on kyllä parannettavaa. Strategisten riskien arviointia on vääristänyt viime vuosina finanssimarkkinoilta lainattu ajatus riskeistä vuosittaisena tilastollisena heilahteluna. Tämän seurauksena yritykset eivät ole välttämättä arvioineet lainkaan sitä riskiä, että tietty investointi menetetään kokonaan.

Kärjistäen tämä vastaa sitä, että arvioidaan yhden tehdashallin tulipalon todennäköisyyttä, muttei juurikaan sitä mahdollisuutta, että koko tehdasalue palaa maan tasalle.

Yrityksillä ei ole välttämättä selvää b-suunnitelmaa.

Jos riskin todennäköisyysarvio vielä perustuu aiempien vuosien dataan, ongelma korostuu: monet strategiset riskit – esimerkiksi Venäjän hyökkäyssota – toteutuvat kenties vain kerran tai kaksi vuosisadassa. Tällaisten riskien todennäköisyyttä ei voida arvioida aiemman datan pohjalta, ja silti riskin toteutumisen todennäköisyys lähivuosina on nollaa suurempi.

Strategisiin riskiarvioihin sisällytetään usein liikaa ”sisäisiä”, yrityksen johtamisen ”onnistumiseen” liittyviä riskejä. Monet liiketoimintaympäristön riskitkin muotoillaan liian usein sisäisiksi. Esimerkiksi Venäjä-riskiksi on saatettu muotoilla, että ”ei onnistuta investoinnin haltuunotossa ja viranomaissuhteissa”, kun riski oikeastaan oli, että ”Venäjä ryhtyy pakkolunastamaan omistuksiamme”.

Ulkoisten riskien muotoilu sisäisiksi riskeiksi johtaa yleensä siihen, että riskin toteutumisen todennäköisyys aliarvioidaan. Yritysjohto nimittäin usein yliarvioi vaikutusmahdollisuutensa ulkoiseen liiketoimintaympäristöön.

Puutteellisesti on myös valmisteltu toimia sen varalta, että jokin epätodennäköiseksi arvioitu riski toteutuu. On kyllä saatettu hahmotella, mitä tehdään jonkin riskin toteutumisen hillitsemiseksi – pidetään esimerkiksi tiiviisti yhteyttä Venäjän viranomaisiin. Heikommin on määritelty mittarit sen seuraamiseksi, kasvaako jonkin riskin todennäköisyys yhtäkkiä. Silloin yrityksiltä puuttuu myös b-suunnitelma, jota ryhdyttäisiin panemaan toimeen, kun riski alkaa toteutua.

Jaakko Aspara

Kirjoittaja on professori kauppakorkeakoulu Hankenissa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide