Sain ensikosketukseni Venäjään 1980-luvun lopulla Leningradissa, kun näin Nevan rantakadulla jotakin, joka muistutti mielenosoitusta. Vihainen ihmisjoukko marssi banderollien alla huudellen iskulauseita.
Viereeni ilmestyi kaksi ikäistäni opiskelijapoikaa. He virnistivät ja osoittivat televisiokameroita kadun varrella: ”mielenosoitus” oli kommunistisen puolueen näytös, joka uutisoitiin vakuutuksena siitä, että työläisten vallankumous ja järjestelmä olivat yhä voimissaan.