On aika kaivaa esiin natsikortti

Venäjää on katsottu monesta näkökulmasta, mutta nyt jäljellä on enää yksi: totalitarismi.

29.9. 2:00 | Päivitetty 29.9. 6:23

Venäjän siirtyminen autoritarismista totalitarismiin on ollut yllättävän suuri yllätys monille. Se johtuu luultavasti siitä, että Venäjää on katsottu vääristävien silmälasien läpi – kai siksi, että sillä tavalla on nähty se, mitä on haluttukin nähdä.

Euroopassa haluttiin nähdä, että taloudellisten siteiden lisääntyminen tekee sodasta mahdottoman. Tähän ajatukseen perustuu Euroopan integraatio. Miksei sama ajattelu toimisi myös Euroopan ja Venäjän välillä, Ranskassa ja Saksassa kysyttiin

Suomalaisilla oli omat lasinsa. Niiden Venäjä-kuva oli pari diopteria tarkempi, mutta silti samea. Ajatus oli, että Venäjä on arvaamaton, mutta Suomi kyllä pärjää venäläisten kanssa kaikissa oloissa.

Amerikkalaisilla oli omat tähtilippulasinsa, joita käytti esimerkiksi Henry Kissinger. Reaalipoliittisessa katsannossa Venäjä oli kova ja häikäilemätön, mutta pohjimmiltaan rationaalinen.

Kolmet rillit ja kaikki rikki! Enää Venäjä ei ole lähenemässä länttä, suomalaiset eivät pärjää venäläisten kanssa, eikä Venäjä toimi rationaalisesti. Mikä neuvoksi?

Monet vakavat Venäjän-tuntijat ovat koko ajan katsoneet Venäjää omilla laseillaan, joiden kuva on nyt vain entistä tarkempi.

On aika kaivaa esiin natsikortti.

Kun Vladimir Putin helmikuussa riisui naamionsa, sen alta paljastuivat Hitlerin kasvot. Sen ei olisi pitänyt olla yllätys kenellekään, joka oli pitänyt silmänsä auki. Venäjän siirtyminen kohti kansalliskiihkoa, militarismia ja yksinvaltaa kävi selväksi viimeistään Putinin toisella presidenttikaudella vuosina 2004–2008.

Natsikortin käyttöä välteltiin kuitenkin pitkään. Yksi syy siihen oli, että natsit ja holokausti haluttiin nähdä ainutkertaisena pahana, jota ei saanut verrata mihinkään muuhun. Se hämärsi näkökenttää, sillä todellisuudessa totalitarismin kierre ei ole saksalaisuuteen eikä venäläisyyteenkään liittyvä asia vaan ilmiö, joka voi syntyä tietynlaisissa historiallisissa olosuhteissa kuin hurrikaani merellä.

Balteilla ja puolalaisilla oli kokemusta sekä natsismista että kommunismista, joten he tiesivät, että totalitarismi käyttää monenvärisiä univormuja. Siksi virolaiset tunnistivat jo varhain Putinin oikeat kasvot.

Käynnissä on jälleen diktatuurin ja demokratian välinen taistelu, eikä demokratian voitto edes länsimaissa ole itsestäänselvä. Siitä muistutti fasismitaustaisen puolueen vaalivoitto Italiassa. Donald Trumpin paluu Valkoiseen taloon taas olisi vakava uhka lännen kyvylle vastata Venäjän aggressioon. Demokratiaa nakertaa mato.

Monet oikeistopopulistit esiintyvät nyt kovina Venäjän vastustajina. Se onkin tärkeää, erityisesti Suomessa. Ei kuitenkaan unohdeta, että vain hetki sitten samat hahmot intoilivat Trumpista, brexitistä, Viktor Orbánista ja kaikesta, mikä heikensi länsimaiden yhtenäisyyttä ja demokratiaa.

Kolmet rillit ja kaikki rikki!

Putinilla on hyvät perusteet toivoa, että ainakin osa länsimaiden oikeistopopulisteista voi palata tulevana talvena vanhoille linjoilleen ja julistaa, ettei Ukrainan puolustaminen ole kalliin sähkön ja kylmän asunnon arvoista.

Totalitarismin kierteestä voi yrittää esittää ainakin jonkinlaisia arvioita niin kuin hurrikaanin reitistä. Kun diktaattori on paljastanut aikeensa, hän ei voi perääntyä. Putin on all in, kuten presidentti Sauli Niinistö YK:ssa sanoi. Hän kulkee tuhoa päin, toivottavasti vain omaa tuhoaan.

Diktaattorin valta perustuu pelkoon, joten hänen on pakko näyttää vahvalta. Ukrainassa Putin on näyttänyt heikolta, joten edessä on lisää ukrainalaisten tappamista, omien kansalaisten sortoa ja länsimaiden pelottelua.

Ydinaseista Putin on vihjaillut pitkään, mutta kohta hän voi uhkailla niillä entistä suorempaan. Jos Hitlerillä olisi ollut ydinase, hän olisi tuskin epäröinyt käyttää sitä.

Näin synkässä tilanteessa joutuu melkein väkisin etsimään edes jonkinlaisen valonsäteen. Lainataan se Stingiltä, joka kirjoitti vuonna 1985 laulussa Russians: ”Voi sinut ja minut pelastaa / että myös venäläiset rakastavat lapsiaan.” Hitler oli lapseton, mutta Putinilla lapsia on ainakin kaksi, todennäköisesti useampia. Ajattelisi edes heitä.

Kirjoittaja on pääkirjoitus- ja mielipidetoimituksen esihenkilö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide