Se matka ei unohdu.
Ihmeellisintä oli timantinkirkas Siperian valo ani varhain aamulla. Tuntui, että se ei tule mistään suunnasta, vaan lankesi yllemme kuin taivaallinen valo. Se siveli maiseman saduksi ja kaunisti ikiroudan päällä lepäävän Jakutskin kaupungin, vei huomion tienvarsitalojen irvistelevistä nurkista, nuhruisista maalipinnoista ja notkahtaneista kurkihirsistä.