Energiakriisi tekee ihmisen neuroottiseksi

Aamuisin keitän laihaa kahvia ja poden voimattomuutta.

13.10. 2:00 | Päivitetty 13.10. 9:40

Olen alkanut keittää laihempaa kahvia. Neljään kupilliseen kolme mitallista. Eikä mitään kukkupäällisiä.

Ei sillä säästä sähköä eikä juuri rahaakaan, mutta ainakin pysyy mielessä, että kohta kaikki on vähän kurjemmin.

Kotipihalta piti kaataa vanha kataja. Kirves ja silmät kilpaa kiiluen kävin sen kimppuun: ”Haa, polttopuita!”

Sähkö- ja energiakriisi ovat hallinneet arjen ilmatilaa viikkotolkulla. Tällaista tavallista pulliaista käy helposti ahdistamaan. Lehdissä ja somessa tuputetaan erilaisia sähkönsäästövinkkejä. Niiden avulla kansakunnan pitäisi eheytyä yhteiseen taistoon.

Tarkoitus on varmaan hyvä, mutta voimaantumisen sijaan koen lähinnä voimattomuutta.

Twitterissä insinööri esitteli itse kolvaamaansa ohjainkytkintä. Helppo tapa saada kodin lämmitys mukailemaan pörssisähkön halvimpia tunteja. Eikä tarvitse osata kuin ohjelmoinnin alkeet.

Muistelin viime talvea, jolloin yritin itse säätää kodin maalämpöpumpun asetuksia. Lämmitys oli vähän liian kovalla ja vesi vähän liian kylmällä. Lopputuloksena koko laite meni vahingossa kiinni, ja seuraavassa kuussa saimme nelinkertaisen sähkölaskun.

Tämä jos mikä on sukupolvikokemus.

Viikko sitten jouduin kaivamaan auton lämmityspiuhan varastosta. Sielu itkee verta joka ilta. Laskupääni ei riitä arvioimaan, kannattaako 20-vuotiasta kakkosautoa edes lämmittää. Lähes loppuun ajetusta moottorista en niinkään ole huolissani, mutta kylmänä auto kuluttaa tietenkin enemmän bensaa. Ja sillähän valellaan idän vihulaisen sytyttämää maailmanpaloa.

Sen verran osaan laskea, että kotikaupungin panos näissä talkoissa ei ole kummoinen. Turussa suljetaan pari saunaa uimahallissa, ja luistinkentän kopissa solmitaan nauhoja kohmeisin sormin. Arvo se on symboliarvokin, kai.

Itse kierrän kotona tarkistamassa, mitkä lampuista tulikaan vaihdettua ledeihin. Tietää sitten, että missä ei pidetä valoja päällä.

Onneksi ei ole pakastin täynnä peuranlihaa ja marjoja. Ei tarvitse murehtia kiertävistä sähkökatkoista. Mutta iltaisin kelvinien kimalteessa mieleen hiipii huoli. Riittävätkö säästöt? Tämä jos mikä on sukupolvikokemus. Yhteinen murhe tunkee joka tuutista iholle kuin kylmä vuotavasta ikkunantiivisteestä.

Aina välillä sentään havahdun. Oma sähkösopimus on voimassa vielä vuoden, ja siinä lukee 5,5 senttiä. Mutta saunaa en silti uskalla laittaa päälle.

Kirjoittaja on HS Turun toimitussihteeri.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide