On syytä pohtia, mitä rakennuskulttuurimme kertoo meistä

Se, millaista ympäristöä tuotamme, seuraa siitä, mitä arvostamme.

Kerrostaloja Helsingin Ullanlinnassa.

14.10. 2:00

Helsingin Sanomien jutun ”Miksi enää ei rakenneta niin kuin ennen?” (9.10.) toivoisi herättelevän sekä alan ammattilaisia että tavallisia kaupunkilaisia.

Pääkaupunkimme arvokkaille kantakaupungin niin sanotuille paraatipaikoille kaavaillaan mittavia rakennushankkeita. Niiden perusteista ja lähtökohdista tulisi käydä julkista syvällistä keskustelua ennen etenemistä arkkitehtuurikilpailuihin tai hankesuunnitelmiin.

Miksi tämä olisi tärkeää? Siksi, että rakennelmat, rakennukset ja toisaalta meitä ympäröivä luonnonympäristö muodostavat kokonaisuuden. Tämä kokonaisuus vaikuttaa meihin hyvin paljon, ehkä jopa paljon enemmän kuin olemme halukkaita myöntämään. Nykyarkkitehtuuri on voittopuolisesti niin latteaa ja hengetöntä, ettei nykypäivän yleinen masentuneisuus yllätä.

Se, millaista ympäristöä tuotamme, seuraa siitä, mitä arvostamme. Voikin kysyä, onko nykyään enää muita arvoja kuin raha. Onko yhteiskunnassamme enää olemassa ihanteita: kauneutta, sopusointua tai rauhaa? Olisiko mahdollista ehdottaa, että kaupunkisuunnittelu ja kaupunginvaltuusto, joilla on asiassa valta ja vastuu, pohtisivat, mitä yhteisen pääkaupunkimme rakennuskulttuurin olisi hyvä kertoa meistä? Minkä viestin se voisi lähettää täältä pohjoisesta osasta Eurooppaa muualle yhteiseen maanosaamme? Onko tulevaisuuden Helsinki yksi suuri tylsä lähiö? Vai voisiko se olla laatuarkkitehtuuria, joka ilmentää meidän parhaimpia ominaisuuksiamme ja osaamistamme sekä sitä, että rakastamme tätä pohjoista maatamme?

Eteläinen Helsinki, joka on käyntikorttimme, on sekin ainutlaatuinen; talot ovat kauniita ja hyvin suunniteltuja. Kantakaupungin kadut on rakennettu esimerkiksi Ullanlinnassa maanpinnan muotoja myötäillen, auringonnousut ja -laskut huomioiden sekä meren ehdoilla. Suomenlinna on tunnettu maailmanperintökohde, jonka suojavyöhykkeen kunnioittaminen edellyttäisi Hernesaaren varalle laadituista suurellisista suunnitelmista luopumista. Nyt olisi pikemminkin herättävä kaupungin kulttuuriympäristöjen säilyttämiseen, biodiversiteetin ja puistojen vaalimiseen sekä ihmisten terveyden ja henkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen ennakoivan suunnittelun keinoin.

Suunnanmuutos ja arvojen tarkistaminen vaativat rohkeutta. Tulevien sukupolvien huomioiminen päätöksenteossa olisi askel oikeaan suuntaan: se antaisi toivoa, että Helsingin päättäjät ovat sittenkin halukkaita puntaroimaan tarkemmin, mihin yhteisiä varoja käytetään, ja kuuntelemaan sekä huomioimaan asukkaidensa ajatuksia, mielipiteitä ja ehdotuksia.

Christina Ståhle

Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide