Suolaa menee reippaasti, koska se ei näy eikä tunnu missään – ja siksi siitä pitää huolestua

Saatamme kohkata ruoan hiilihydraateista ja rasvasta, mutta suolaa ei yleensä nosteta tikun nokkaan. Grammoilla on silti väliä.

7.11. 2:00 | Päivitetty 7.11. 10:06

Vajaa tee­lusikal­linen päivässä. Sen verran suolaa saisi maksimissaan kuluttaa päivässä. Osuuko lähelle?

Toden­näköisesti et tiedä. En minäkään. Suolan­saantiaan on lähes mahdoton arvioida, koska suola lymyilee piilossa kinkkusiivujen, juusto­viipaleiden, valmis­ruokien ja leipien uumenissa.

Koska suola on lähes näkymätöntä, sen käyttö on usein huoletonta: ripsautetaan lisää valmiin ruoan päälle, ihan vain varmuuden vuoksi. Ruokaresepteissä muistutetaan, että pastasta tulee parasta, kun se porisee meriveden makuisessa keitinvedessä.

jokaisen olisi hyvä skannata ruokavaliotaan suolasyöppöjen varalta silloin tällöin. Monen arjessa toistuvan asian taustalla on pinttynyt tapa ja tottumus, jota ei edes huomaa kyseenalaistaa.

Jos ei halua luopua leipien päälle pinotuista leikkele- ja juustosiivuista, voisiko syödä vähemmän valmisruokia? Tai käyttää ruoanlaitossa mineraalisuolaa, jossa on vähemmän natriumia kuin perinteisessä ruokasuolassa?

Välinpitämätön asenne voi koitua kohtaloksi.

Itse harjoittelin pitkään vähäsuolaisen leivän syömistä, mutta kokeilu ei lähtenyt lentoon. Vähäsuolainen leipä on, no, aika mautonta. Sen sijaan karsin mielelläni suolaa jostain muualta. Liian ehdottomalle linjalle tuskin kannattaa ryhtyä, sillä joustamaton syöminen toimii ani harvoin.

Miksi suola pitäisi nostaa tikun nokkaan? Pahimmassa tapauksessa välinpitämätön asenne voi koitua kohtaloksi. Runsas suolankäyttö kohottaa verenpainetta, mutta ongelma on, ettei se tunnu mitenkään.

”Päänsärky ja huimaus tulevat vasta, kun paine on kriittisissä lukemissa. Ikävintä on se, että kohonneen verenpaineen ensioire on liian usein sydän- tai aivoinfarkti”, totesi Turun yliopiston sisätautiopin professori Teemu Niiranen HS:n jutussa lokakuussa.

Halusin jututtaa Niirasta hieman lisää. Mikä avuksi?

Hän toteaa, ettei yksittäinen lääkäri voi oikein muuta tehdä kuin hoitaa potilasta. Suolavalistusta on kuitenkin annettu jo 1970-luvulta lähtien. Enemmän Niiranen suuntaisi katsetta ruokateollisuuden ja päättäjien puoleen.

Vähäsuolaista leipää kyllä on kauppojen hyllyillä, vaikka usein muuta väitetään. Jotta nämä leivät löytyisivät, markettien kannattaisi merkitä ne selvästi kyltein.

Moni tuskailee hyllyjen välissä lukuisten valintojen äärellä. Selkeä opastus vähäsuolaisten elintarvikkeiden luokse on kädenojennus empivälle.

Kirjoittaja on HS:n lifestyletoimituksen tuottaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide