Lintukodon näkymä ei ole lohduton

Globaalisti katsoen Suomen tilanne on hyvä – toistaiseksi.

18.10. 2:00 | Päivitetty 18.10. 7:07

Maailma on pelottava. Ukrainassa käydään sotaa, jossa kymmeniätuhansia ihmisiä on tapettu. Venäjän presidentin unelma imperiumin palauttamisesta on särkynyt, ja hän uhkaa ydinaseilla. Ukrainan voitto, jota toivomme, tarkoittaisi Venäjällä kaaosta, jota emme toivo.

Sodan seurauksena päällä on korona- ja ilmastokriisin lisäksi ruoka- ja energiakriisi. Inflaatio laukkaa kaikkialla, ja keskuspankit reagoivat siihen liian myöhään.

Nyt rahapolitiikassa on taantuman suo siellä, inflaation vetelä täällä. Korkojen nousuvaihe ja pörssien laskuvaihe eivät ole vielä ohi.

Britannian pääministeri Liz Truss halusi olla uusi Margaret Thatcher. Truss päätti keventää suurituloisten veroja ja heikentää julkisia palveluja. Hän joutui perumaan veronkevennyksen, kun näkymä isosta budjettialijäämästä nosti korkoja rajusti, mikä uhkasi johtaa eläkelaitosten konkurssiaaltoon.

Uusliberaalinen äkkistartti oli fiasko.

Populistien vaalivoiton seurauksena holtittoman politiikan vaara on jälleen olemassa myös Italiassa. Toisaalta Euroopan unionin elvytyspaketista riippuvainen Italia kulkee EU:n viranomaisten talutusnuorassa, mikä voi vakiinnuttaa tilannetta. Euroalueen perusongelma – kansallisen budjettipolitiikan sovittaminen yhteen ylikansallisen rahapolitiikan kanssa – odottaa kuitenkin edelleen ratkaisua. Finanssikriisiin ajautuminen on jatkuvana uhkana.

Yhdysvalloissa kansalaiset ovat republikaanien opportunistisen politikoinnin seurauksena menettäneet luottamuksensa demokratiaan. Kiinan talouden pitkään jatkunut vahva kasvu näyttää tulleen tiensä päähän.

Ruotsissa, kansankodissa, jengitaistelut yleistyvät ja rikollisten ampumien kuolonuhrien määrä lyö ennätyksiä.

Ongelmia on Suomessakin. Vanhuksia jää henkilöstön puutteen takia heitteille. Nuoret tarvitsevat yhä useammin mielenterveyspalveluja. Talous on pitkään kehittynyt heikosti, ja taantuma häämöttää. Kuulee väitettävän, että taloutemme on toivoton tapaus ja suomalaiset maailman kateellisin – pikemminkin kuin onnellisin – kansa.

Meillä on upea hyvinvointivaltio mutta siihen nähden vaatimaton kansantalous. Siksi valtio velkaantuu vuodesta toiseen.

Taantuman suo siellä, inflaation vetelä täällä.

Velkaongelmaa ei tarvitse kauhistella, mutta ei sitä pidä myöskään vähätellä. Taustalla on monia menopaineita ja etenkin väestön nopea ikääntyminen, joka lisää ikäsidonnaisia menoja ja supistaa työvoimaa. Lisäongelmia ovat heikko tuottavuuskasvu ja työmarkkinoiden toiminnan puutteet. Siksi ”hyvinvoinnin perusta horjuu”, kuten Vesa Vihriälä toteaa blogissaan (8.10.).

Globaalisti katsoen tilanteemme on kuitenkin hyvä – toistaiseksi. Vaikea talvi on edessä, mutta meillä palellaan ilmastosta huolimatta todennäköisesti vähemmän kuin muualla Euroopassa. Työmarkkinoilla saavutettiin sopu sairaanhoitajien työehdoista. Etenkin ikääntyneiden työllisyysaste on noussut.

Suomalaisten hyveisiin kuuluu pragmaattinen suhtautuminen politiikkaan: ideologiat eivät ole esteenä yhteistyölle. Mutta toiveet ja todellisuus eivät aina kohtaa.

Alkavassa eduskuntavaalitaistelussa soisi keskusteltavan menoleikkauksista ja veronkiristyksistä pikemmin kuin uusista etuuksista tai veronkevennyksistä. Koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatiopolitiikkaan on panostettava. Startup-yritysten menestyminen tulisi voida skaalata kansantaloudellisesti merkittäväksi. Kaipaamme enemmän työperäistä maahanmuuttoa.

Vaalien jälkeen meillä on toivon mukaan vasemmiston ja oikeiston rajan ylittävä hallitus, jonka ohjelmaan sisältyy eri tahoja tasapuolisesti suututtava finanssipoliittinen kipupaketti. Samalla on pyrittävä pitämään kiinni siitä Suomen vahvuudesta, että kansalaisten eriarvoisuus on vähäisempää kuin muualla.

On myös syytä jatkaa politiikkaa hyvän lapsuuden tukemiseksi – lapsissa kun on tulevaisuutemme.

Kirjoittaja on pitkän linjan talousvaikuttaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide