Kiitän Matti Eskelistä osuvasta kirjoituksesta (”Oho, lapset eivät sopeutuneetkaan vanhempiensa eroon”, HS Mielipide 16.10.).
Omat vanhempani erosivat 1980-luvun lopulla minun ja siskoni ollessa alakouluikäisiä. Ero hoidettiin asiallisesti, äitini jäi yksinhuoltajaksi ja isäni ilmeisen avuttomaksi tilanteessa. Kumpikaan vanhemmista ei hakenut itselleen apua eroon. Elämä oli selviytymistä ja työntekoa.