Sosiaalisen hyväksynnän puute voi kaataa pienydinvoiman

Jos sijoituspaikkakuntien asukkaat eivät hyväksy pienydinvoimaa, sen käyttöönotto saattaa osoittautua ylivoimaiseksi.

Pienydinvoimala voisi sijoittua Ämmässuolle.

25.10. 2:00

Innostuneessa keskustelussa pienydinvoiman lupauksesta on unohtunut kysymys ydinvoiman sosiaalisesta hyväksyttävyydestä. Se voi muodostua teknologian kohtalonkysymykseksi.

Pienydinvoiman suunnittelu etenee Suomessa luottamuksella siihen, että voimaloiden korkea tekninen turvallisuus sekä lainsäädännön ja turvamääräysten muokkaus takaavat teknologian jalkauttamisen kansalliseen energiahuoltoon. Turvamääräyksiä on muokattava, koska voimalat palvelisivat suurten kaupunkialueiden lämpöhuoltoa, ja niiden on näin ollen sijaittava lähellä asutusta.

Ydinvoiman rakentaminen on kuitenkin aina yhteiskuntapoliittinen kysymys. Silloin teknologian käyttöönottoon vaikuttaa teknisten ja lainsäädännöllisten näkökohtien rinnalla sosiaalinen ja yhteisöllinen hyväksyttävyys. Jos sijoituspaikkakuntien asukkaat eivät hyväksy pienydinvoimaa, sen käyttöönotto saattaa osoittautua ylivoimaiseksi, vaikka tekniset, taloudelliset ja lainsäädännölliset edellytykset täyttyisivätkin.

Ydinvoiman rakentaminen on aina yhteiskuntapoliittinen kysymys.

Ydinvoiman sosiaalista hyväksyttävyyttä koskeva tutkimus on jo vuosikymmenien ajan osoittanut, että pelkkä yleisön informointi teknisestä turvallisuudesta ja asianmukaisesta sääntelystä ei muuta hyväksymätöntä teknologiaa hyväksytyksi.

Hyväksyttävyyden taustalla vaikuttavat monimutkaiset yhteiskunnalliset ja sosiaalipsykologiset ilmiöt. Pienydinvoiman häviävän pienet laskennalliset riskit eivät välttämättä vakuuta suurta yleisöä, jos se itsepintaisesti mieltää riskit suuriksi. Riskien jakautuminen saatetaan kokea epäreiluksi, samoin ydinjätteiden huollon pitkäaikaisvaikutukset (HS 20.10.). Kaikki edellä mainitut tekijät vaikuttavat asuinalueiden arvostukseen ja sitä kautta kiinteistöjen hintoihin.

Toki Suomi on mallimaa ydinvoiman menestyksellisessä sijoittamisessa ja sen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden saavuttamisessa. On kuitenkin muistettava, että esimerkiksi Olkiluodossa ja Pyhäjoella ydinvoimayritykset pystyivät ostamaan paikallisen hyväksynnän sijoittamalla laajamittaisesti yhteiskunnalliseen hyvään alueilla, joiden talouskehitys kaipasi piristysruisketta. Pienydinvoimaa ei tällaisille alueille sijoitettaisi.

Pääkaupunkiseudulla pienydinvoima kohtaisi sosiaalisen hyväksyttävyyden haasteet monella tavalla. Koska teknistä infrastruktuuria usein keskitetään maankäytössä, pienydinvoiman todennäköisiksi alueiksi pääkaupunkiseudulla voisivat nousta Ämmässuo Espoossa, Tattarisuo Helsingissä ja Långmossen Vantaalla.

Miten paikalliset asukkaat suhtautuisivat pienydinvoimaloihin, kun alueiden nykyinenkin infrastruktuuri on aiheuttanut heissä huolta? Heidän mielestään viranomaisten olisi kenties reiluuden nimissä hajautettava pienydinvoimaa vaihtoehtoisille alueille.

Jos vaihtoehtoisiksi sijoituspaikoiksi nousisivat sosiaalisen tasa-arvon nimissä vaikkapa Westend Espoossa, Kulosaari Helsingissä ja Tikkurila Vantaalla, lienee selvää, että pelko asuinalueiden arvostuksen laskemisesta kiristäisi yhteiskuntapoliittista keskustelua entisestään.

On vaikea nähdä, että pienydinvoimasta voi pelkällä lainsäädännön ja turvamääräysten muokkauksella kehittyä nopea ratkaisu energiahuollon akuutteihin ongelmiin.

Janne I. Hukkinen

ympäristöpolitiikan professori

Helsingin yliopisto

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide