Pandemiassa ja energiakriisissä on jotain samaa

Lähijunassa yskimistä ja niiskuttamista kuunnellessani ymmärrän, ettei sähkön säästämisestäkään seuraa mitään pysyvää.

25.10. 2:00

Aamujunassa matkalla työpaikalle mietin ihmisluontoa. Uutisten lukemista säestää säännöllinen niiskutus ja yskiminen. Parilla matkustajalla on maski. Monella matkustajalla on hengitystieinfektio. Joillain ehkä korona ja muilla niin sanottu tavallinen flunssa.

Kuka olisi viime helmikuussa uskonut, että maailmanlaajuisen pandemian aiheuttamat muutokset käyttäytymisessä unohtuisivat näin nopeasti.

Eivätkä ne varsinaisesti unohtuneet, vaan ne jätettiin tietoisesti ja kevyin mielin taakse. Maskeja ei käytetä, ei edes flunssaisena. Työpaikoille, konsertteihin ja muille julkisille paikoille mennään, vaikka yskittäisi ja niiskuttaisi. Ihan niin kuin ennenkin.

Käsidesipullotkin ovat monin paikoin tyhjentyneet, ja täyttäminen on unohtunut.

Kun matkailu pandemian alussa romahti, moni näytti toivovan, että ainakin siitä tulisi pysyvä ilmiö. Ei tullut. Lentokentillä on taas ruuhkaa, ja erityisen paljon tuntuisivat matkustavan nuoret.

Kahden vuoden koronaeristys jätti valtavan patoutuneen tarpeen nähdä maailmaa, nauttia lämmöstä ja tutustua uusiin ihmisiin.

Pysyväksi muutokseksi on jäänyt vain etätyö.

Pysyväksi muutokseksi on jäänyt vain etätyön lisääntyminen. Siitä tuli pysyvää, koska se sopii niin hyvin kaikille. Työnantaja säästää työtiloissa, työntekijä meikkaukseen ja työmatkoihin kuluvassa ajassa.

Kaikki ikävä sen sijaan unohdettiin nopeasti, vaikka uudet pöpöt vaanivat eikä siitä vanhastakaan ole varsinaisesti päästy eroon. Ihmisluonto kai on sellainen, pohjimmiltaan optimistinen ja eteenpäin katsova.

Pandemiaa seurasivat sota ja energiakriisi. Kaikki puhuvat nyt sähkösopimuksista, hinnoista ja säästökeinoista. Nekin puhuvat, joiden sähkönlaskun kallistuminen 40 eurosta 60 euroon ei varsinaisesti kaada taloutta.

Energiateollisuus kertoi lokakuun alussa, että kansalaiset säästivät syyskuussa sähköä melkein 14 prosenttia verrattuna viime vuoden syyskuuhun. Se on häkellyttävä suoritus.

Moni kommentoija on toivonut, että uudesta energiatietoisuudesta tulisi pysyvä muutos. Että jatkossakin pärjättäisiin vähän viileämmässä, ja ehkä mietittäisiin, kuinka usein ja kuinka pitkään sähkösaunaa kannattaa lämmittää.

Lähijunan niiskutusta kuunnellessani ajattelen, että tuskinpa vain.

Kirjoittaja on HS:n toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide