Päätöksiä on Euroopassa tehty talous edellä, vaikka Venäjän tavoitteet ovat olleet tiedossa

Koska halpa energia on ollut omalle teollisuudelle elintärkeää kilpailukyvyn ja elintason parantamiseksi, Venäjän aggressioita on katsottu läpi sormien.

Ukrainalaiset osoittivat mieltään Ukrainan ja Euroopan lähentymisen puolesta Itsenäisyyden aukiolla Kiovassa marraskuussa 2013.

27.10. 2:00

Venäjän hyökättyä Ukrainaan on jälkiviisaita ilmestynyt kritisoimaan poliitikkojen lepsua suhtautumista itänaapuriimme. On arvosteltu niin Saksaa kuin Suomeakin sinisilmäisyydestä. Mutta onko kysymys herkkäuskoisuudesta?

Neuvostoliiton jälkeisen Venäjän ensimmäinen valtiovarainministeri, taloustieteiden tohtori Jegor Gaidar kirjoitti kirjassaan Imperiumin tuho, että Moskovan kaupunginjohtaja esitti jo elokuun lopussa 1991 juuri itsenäisyysjulistuksensa hyväksyneelle Ukrainalle aluevaatimuksia, joihin Krimin ja Itä-Ukrainan lisäksi kuului Odessa ja Transnistria.

Näyttää siis siltä, että Venäjän eliitissä on pitkään kytenyt tämä Vladimir Putinin toteuttama ”erikoisoperaatio” ja poliitikot ovat olleet siitä tietoisia. Tästä huolimatta on tehty päätöksiä niin kutsutusti talous edellä. Koska halpa energia on ollut omalle teollisuudelle elintärkeää kilpailukyvyn ja elintason parantamiseksi, Venäjän aggressioita on katsottu läpi sormien.

Kannattaa muistaa, että Saksan kauppataseen ylijäämä on useina vuosina ollut maailman suurin, siis suurempi kuin Kiinan. Saksan kilpailukyvyn yksi kulmakivi on ollut halpa energia, putkia pitkin johdettu kaasu. Eikä Suomikaan ole ollut tässä osaton, koska onhan se saanut pääosan raakaöljystä naapuriltaan lyhyen laivamatkan päästä.

Koska edunsaajana on koko yhteisö, eikö silloin ole kysymys kollektiivisesta syyllisyydestä?

Saksan imussa EU:n kauppatase on niin ikään ollut ylijäämäinen, mikä on merkinnyt hyvinvointia koko yhteisön alueelle, myös Suomelle. Jos nämä jälkiviisaat olisivat soveltaneet nykyisiä ideoita silloiseen maailmaan, olisivatko kansa ja vientiteollisuus hyväksyneet niitä? Yhteisön paine muun muassa parempien elinolojen saavuttamiseksi sekä oman aseman säilyttäminen ovat ohjanneet poliitikkoja tekemään riskipäätöksiä – ei siis tietämättömyys. Koska edunsaajana on koko yhteisö, eikö silloin ole kysymys kollektiivisesta syyllisyydestä? Eli me kaikki olemme syntipukkeja, myös arvostelijat.

Taustalla on koko ajan vielä pidettävä mielessä akuutti maailmanlaajuinen ilmastokriisi. Sitä emme selätä sapeleita kalisuttelemalla. Globaaleja ongelmia ratkottaessa kaikki valtiot on saatava mukaan, myös Venäjä. Silloin kovaa linjaa on jälleen höllennettävä.

Esa Ranne

Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide