Lisää maahanmuuttoa vaativien on kyettävä vastaamaan vaikeisiin kysymyksiin

Näyttää selvältä, että Suomi tarvitsee paljon nykyistä enemmän työperäistä maahanmuuttoa. Sitäkin kipeämmin tarvitaan visiota siitä, millainen maahanmuuton jälkeinen uusi Suomi on.

30.10. 2:00 | Päivitetty 30.10. 12:45

Missä nykyisin kohtaa toimitus­johtajan, siellä kaivataan Suomeen merkittävästi lisää ulkomaista työvoimaa – mieluiten saman tien lento­koneeseen, Helsinki-Vantaalla pikakaistalle ja Oak Barrel -pubin kautta aamu­vuoroon.

Tuoreessa kirjassaan työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto puhuu asiasta teoksen nimeä myöten: Puuttuvat puoli miljoonaa. Tuon verran väestö­ennustetta enemmän ihmisiä Suomessa pitäisi vuonna 2060 olla, jotta talouskasvu pysyy kohtuullisena.

Jos ei pysy, vaarassa on ainakin hyvinvointivaltio, ehkä eläkkeetkin.

”Kymmenen vuotta on puhuttu siitä, että tarvitaan toimenpiteitä työ- ja osaamisperäisen maahanmuuton saamiseksi. Tässä pitäisi päästä tosi nopeasti liikkeelle, olemme jo menettäneet paljon aikaa”, totesi OP:n pääjohtaja Timo Ritakallio HS:ssä viime viikolla.

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies puolestaan vaati vuosi sitten Suomeen ”hätätilaa” ja ”kaikkien keinojen” ottamista käyttöön työperäisen maahanmuuton edistämiseksi. EK:n johtaja Sami Pakarinen ja konsultti Jussi Pyykkönen tulkitsivat HS:n elokuussa julkaisemassa kirjoituksessa, että tekijöitä tarvitaan 2040-luvulle tultaessa jopa 200 000 lisää.

Myös Sanna Marinin (sd) hallitus on tarttunut toimeen. Sen ”tiekartta” tavoittelee toimia, joilla Suomeen saapuu 50 000 työperäistä maahanmuuttajaa vuoteen 2030 mennessä. Sen jälkeen tekijöitä pitäisi tulla vähintään 10 000 lisää vuodessa.

Jos pitäisi arvata, kevään eduskuntavaalien jälkeen nämä numerot kasvavat. Liike-elämän vaikuttajien Exceleissä se on helppoa, mutta oikeasti se on vaikeaa.

”Meidän pitää monella tapaa yhteiskuntana muuttua ja korjata asenteita”, totesi myös työministeri Tuula Haatainen (sd) Ylellä syyskuussa.

Sekin voi olla alimitoitettu ilmaus.

Oli asiasta mitä mieltä tahansa, jopa satojentuhansien uusien ihmisten tulo Suomeen muuttaisi yhteiskuntaa tuntuvasti ja näkyvästi.

Se tarkoittaa suurta joukkoa ihmisiä, jotka haluavat löytää elämänkumppanin, perustaa perheen, harjoittaa uskontoaan, käyttää haluamiaan palveluja ja edetä elämässään – rikastua, rakastua tai vain nauttia Suomen vapaudesta ja olla jotakin, mikä lähtömaassa on kielletty.

Pahinta olisi, jos nämä tulijat nähtäisiin vain talouden välineinä – jonkinlaisena vanhenevia suomalaisia hoitavan hyvinvointivaltion huoltojoukkoina. Kun liike-elämä puhuu työperäisestä maahanmuutosta, puheeseen jää helposti tämä kaiku. Kuka sellaiseen kutsuun haluaisi vastata?

Eikö hyvinvointivaltion pitäisi olla myös jotakin muuta kuin talo, joka tarvitsee Baltiasta tai Filippiineiltä remonttimiehiä – jotakin, joka houkuttelee tulijoita juuri Suomeen?

Emmekö me itse asiassa halua uusia suomalaisia?

Näyttää selvältä, että jos Suomi haluaa kasvaa, se tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa. Sitäkin kipeämmin tarvitaan kuitenkin visiota siitä, millainen tämä uudenlainen Suomi olisi.

Mitä kieliä siellä puhutaan? Mille aloille tultaisiin, poistettaisiinko tarveharkinta? Maksetaanko kaikille yhä kunnon palkkaa? Haluavatko tulijat erilaista arkea kuin me nyt elämme, uimahalleissa ja kauppakeskuksissa? Ovatko suomalaiset valmiita muuttumaan – sillä ei töihin tulijoita meidän tapoihimme pakottaakaan voi.

Ei töihin tulijoita voi pakottaakaan tapoihimme.

Jos työntekijät tulisivat vain käymään – vierastyöläisiksi – edessä olisi varmasti myös irtonaisuuteen liittyviä ongelmia.

Jos taas haetaan pysyvää maahanmuuttoa, tulijoiden olisi koettava olevansa osa yhteistä Suomi-projektia, ja Suomi-projektin pitäisi sopeutua. Muuten edessä olisi ulkopuolisuuden tunne ja ongelmia.

Tässä vaiheessa kauhukuvaksi nostetaan yleensä Ruotsi, jonka väestöstä noin viidesosa on syntynyt ulkomailla. Toisen polven kera osuus on vielä suurempi.

Ruotsissa erityisesti pakolaisten integraatio on epäonnistunut monella tapaa, ja Suomen pitäisi oppia näistä virheistä. Poliitikkojen on kerrottava, miten.

Toisaalta työperäinen maahanmuutto on erilainen ilmiö kuin pakolaisuus. Koska Suomi on jo jäljessä, polku osaksi yhteiskuntaa on täällä mahdollista rakentaa toisin kuin Ruotsissa.

Se vaatii kuitenkin jotakin muuta kuin pelkkää Excel-evankeliointia tarvittavista ihmismääristä. Jotta suomalaiset lähtevät projektiin mukaan, maahanmuuton edistäjien on vastattava kaikkein vaikeimpiinkin kysymyksiin.

Kirjoittaja on HS:n toimituspäällikkö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide