Olen liikunta-addikti: päivittäiset treenit määräävät muun elämäni tahdin

Liikuntariippuvuuden haittoja usein vähätellään.

Liiallinen liikunta voi vaarantaa terveyden.

28.10. 2:00 | Päivitetty 28.10. 7:24

Viime aikoina Yle Areenssa on julkaistu useita syömishäiriöaiheisia dokumentteja. Haluan tuoda esille oman näkökulmani ja kertoa kohtaamistani virhepäätelmistä yhteen syömishäiriön muotoon, anoreksiaan, liittyen.

Anorektikot ovat heterogeeninen joukko, joita yhdistää pakonomainen ruokaan ja liikkumiseen liittyvä ajattelu. Toisin kuin usein luullaan, monet sairastuneista eivät laihduta ulkonäön parantamiseksi: esimerkiksi minä en 12 vuotta sairastaneena ole koskaan tavoitellut alipainoa, se on ollut monen tekijän seuraus.

Anorektikko ei yleensä pidä itseään yhtään nätimpänä laihana kuin keskipainoisena. Kuten peleihin, myös ruokaan ja liikuntaan voi syntyä riippuvuus. Toiminnasta tulee silloin pakonomaista, ja sitä jatketaan haitoista huolimatta. Tiedon puutteesta ei useimmiten ole kyse: anorektikot tietävät usein varsin paljon ruoka-aineista, ravintosisällöistä tai siitä, millaisella liikunnalla saavuttaisi toivotut tulokset. Siksi sairastunutta on turha neuvoa, vaikka tarkoitus olisikin hyvä.

Olen ollut vuosia liikunta-addikti. Päivittäiset treenit määräävät muun elämäni tahdin. Ilman liikuntaa olen hermostunut ja tunnen oloni turvattomaksi.

Liikuntariippuvuutta vähätellään: ”Sehän on hyvä asia, liikunta on terveellistä!”. Ei se ole, liika on liikaa. Se on kuormittavaa, jopa vaarallista painon pudotessa liian alhaiseksi. Ulkopuolisten oletukset voivat olla vaaraksi anorektikon terveydelle.

Yksi kohtaamani luulo ulkonäköni perusteella on, että en syö mitään. Kontrolloin ruokailuani kellonaikojen mukaan, mutta laihuuteni taustalla ei ole syömättömyys vaan liiallinen urheilu. Monilla anorektikoilla on tapana alkaa käyttäytyä muiden ihmisten oletusten mukaisesti, joten siksi nämä näkemykset kannattaa jättää sanomatta.

Olen usein meinannut kieltää itseltäni tiettyjä ruokia vain, koska ihmiset luulevat, että en niitä syö. Kuulostaa epäloogiselta, mutta anoreksia on kaikkea muuta kuin looginen sairaus. Kommentit ruokamääristä (”Syötkö noin paljon?”) tulisi unohtaa. Jos joku haluaa auttaa anorektikkoa, läsnäolo riittää. On hyvä lähteä avoimella asenteella liikkeelle: en tiedä kaikkea, nyt voin oppia. Tämä viisaus pätee molempiin osapuoliin.

Ikiliikkuja

Julkaisemme kirjoituksen

poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide