Kesäajasta luopumisessa pitäisi jo ryhtyä tuumasta toimeen

Myötätuulessa ollut hanke on hautautunut muiden asioiden alle, vaikka sen terveyshyödyt ovat kiistattomat.

29.10. 2:00 | Päivitetty 29.10. 9:40

Euroopan parlamentti äänesti keväällä 2019 kesä- ja talviaikaan siirtymisen lopettamisen puolesta. Parlamentti esitti, että kelloja siirrettäisiin EU-maissa viimeisen kerran vuonna 2021. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, muun muassa koronaviruspandemian vuoksi. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kellot Suomessakin siirretään taas kesäajasta talvi- eli normaaliaikaan.

Suomessa kesäaikaa kokeiltiin ensimmäisen kerran vuonna 1942, ja kesäaika otettiin virallisesti käyttöön vuonna 1981. Kesäaikaa perusteltiin energiansäästöllä, sillä kesäajassa keinovaloa tarvitaan vasta myöhemmin illalla. Yhdysvalloissa ja Euroopassa tehdyt tutkimukset osoittavat kuitenkin, että kesäaika voi jopa lisätä energiankulutusta: ihmiset muuttavat elämänrytmiään kesäajan mukaan, menevät myöhemmin nukkumaan ja käyttävät iltaisin paljon sähköä.

Lukuisissa tutkimuksissa on toisaalta todettu, että kesäaikaan siirtymiseen liittyy monia haittoja. Ne korostuvat etenkin keväällä, kun siirrytään talviajasta kesäaikaan. Herkille ja iltavirkuille ihmisille pimeämmät aamut aiheuttavat voimakkaampaa aamuväsymystä. Valoisammat illat voivat viivästyttää lasten nukahtamista ja laukaista aikuisilla unettomuushäiriön.

Kesäaikaan siirtymisen jälkeisellä viikolla sydän- ja aivoinfarktien määrä kasvaa. Iäkkäille iltojen valoisan ajan lisääntyminen voi aiheuttaa unettomuutta ja lisätä unilääkkeiden käyttöä. Vanhusten kaatumisten ja reisiluun murtumien määrät lisääntyvät kesäaikaan siirtymisen jälkeen. On viitteitä myös liikenneonnettomuuksien yleistymisestä.

Oma kysymyksensä on, pitäisikö valita pysyvästi kesäaika vai talvi- eli normaaliaika. Vaikka monia houkuttelee ajatus pysyvästä kesäajasta ja pitkistä valoisista illoista, terveydelle edullisin vaihtoehto on pysyvä normaaliaika.

Kronobiologiset tutkimukset osoittavat, että on parempi saada enemmän valoa aamuun kuin iltaan. Valon lisääminen iltaan vaikuttaa haitallisesti uni-valverytmiin. Kun luonnonvaloa on myöhemmin illalla, ihmiset valvovat pidempään. Seurauksena voi olla pitkäkestoinen univaje, jonka tiedetään altistavan keskivartalolihavuudelle, kakkostyypin diabetekselle, verenpainetaudille ja depressiolle. Myös unilääkkeiden käyttö voi kasvaa.

On parempi saada enemmän valoa aamuun kuin iltaan.

Pitkäkestoinen univaje huonontaa immuniteettia. On myös saatu näyttöä siitä, että pitkään jatkunut riittämätön yöuni on riskitekijä, joka lisää Alzheimerin ja Parkinsonin taudin kaltaisten aivoja rappeuttavien sairauksien todennäköisyyttä.

Liikuntajärjestöt ovat ajaneet pysyvää kesäaikaa. Ei ole kuitenkaan osoitettu, että kesäaika lisäisi merkittävästi liikuntaa ja kohentaisi sitä kautta ihmisten terveyttä.

Pysyvään normaaliaikaan jäämisellä univaje vähenisi, koska ihmiset kävisivät aiemmin nukkumaan. Aamuväsymys ja päiväaikainen väsymys vähenisivät, samoin unettomuusoireet. Liikennetapaturmia ja työtapaturmia esiintyisi harvemmin. Kun kelloja ei siirrettäisi eikä kärsittäisi sopeutumisvaikeuksista siirron jälkeisinä viikkoina, työteho paranisi, samoin koululaisten keskittymiskyky ja oppiminen.

On tieteellistä näyttöä etenkin siitä, että kahteen kertaan vuodessa vaihtuvasta kellonajan siirtämisestä tulisi luopua. Ja kun silloin valitaan kesäajan ja normaaliajan välillä, tutkimusnäyttö puoltaa normaaliaikaa.

Jos kellojen siirtelystä kesä- ja talviajan välillä luovutaan, sillä voi olla lääketieteellisen hyödyn lisäksi – muiden maiden järjestelyistä riippuen – myös taloudellista etua Suomelle. Talouselämää ja muuta Euroopan valtioiden välistä kanssakäymistä helpottaisi, jos olisimme samassa ajassa Ruotsin, Tanskan ja Norjan sekä Keski-Euroopan maiden kanssa.

Euroopan unionissa on ollut suopeutta kellojen siirrosta luopumiselle, ja Suomessa hanke on saanut asiaa koskevan kansalaisaloitteen käsittelyssä laajaa tukea yli puoluerajojen. Olisi jo aika panna päätöksiä toimeen, jotta kesä- ja talviajan välillä tapahtuvan vaihtelun terveyshaitat saadaan poistettua.

Markku Partinen ja Salla Mansikkamäki

Partinen on unihäiriöihin erikoistunut neurologi. Mansikkamäki on Uniliiton hallituksen puheenjohtaja.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide