Ennallistamisasetus ei huomioi riittävästi ilmaston lämpenemisen vaikutuksia luontoon

Metsien tulevaisuus hyvinvointimme lähteenä on häikäisevä, jos emme sitä itse sisäisten konfliktien takia menetä.

Harvennetussa metsässä jokaisella puulla on tarpeeksi tyhjää tilaa kasvaa.

30.10. 2:00

Huoli metsien hiilinielujen vähenemisestä on oikeutettu, vaikka ne ovat vain osa Suomen päästöjen vähentämistä. On tärkeää ymmärtää, että nielu tarkoittaa vuoden aikana tapahtuvaa hiilidioksidin sitoutumista puustoon, kasvillisuuteen ja maaperään.

Niissä oleva hiilivarasto muuttuu luontaisesti sekä maa- ja metsätalouden ja maankäytön muutoksen takia. Vallitsee laaja ymmärrys siitä, että menneinä vuosikymmeninä puuston kasvun aikaansaama vuotuinen hiilinielu on jatkuvasti lisääntynyt ylittäen hakkuiden aiheuttaman poistuman niin, että metsien hiilivarasto on jatkuvasti kasvanut. Maatalousmaan kohdalla tilanne on toinen.

Hiilinielujen lisäys on tarpeen. Suomella on näyttöä siitä, kuinka se voi tapahtua: metsät uudistetaan ripeästi, taimikot hoidetaan huolellisesti, harvennukset tapahtuvat oikea-aikaisesti ja uudistushakkuut tehdään optimaalisena ajankohtana.

Vuoden 2004 metsälain jälkeen tilanne on kuitenkin muuttunut, sillä taimikon hoidossa on ollut puutteita eikä harvennuksia ole aina toteutettu ajallaan. Lisäksi uudistushakkuita on saatettu aiheettomasti aikaistaa sen sijaan, että kiertoaikaa tarvittaessa lisättäisiin. Tilanne on korjattavissa kannustimilla ja säätelyllä samalla, kun huolehditaan monimuotoisuuden ylläpidosta hyviksi todetuin käytännöin.

On huomattava, että erirakenteisessa metsässä hiilinielu ei ajan oloon enää lisäänny, koska puuston kasvu ensin supistuu ja sitten muuttuu negatiiviseksi heikentäen hiilitasetta.

Valitettavasti metsiin liittyvät kiistat ja erityisesti EU:n puutteellisesti valmistellut aloitteet ovat lisänneet epävarmuutta metsänomistajien toimintaympäristössä. Lisäksi metsäenergian järjenvastainen luokittelu uusiutumattomaksi heikentää huoltovarmuuttamme.

Metsiin liittyvät kiistat ja EU:n puutteellisesti valmistellut aloitteet ovat lisänneet epävarmuutta.

Kiistelyn ytimessä olevan EU:n ennallistamisasetuksen lähtökohtana on luonnon palauttaminen aikaisempaa, jopa 1950-luvun, vastaavaan tilanteeseen. Sen jälkeen ilmasto on lämmennyt ja myös metsäluonto on muuttunut. Luonto on dynaaminen ja siten jatkuvassa muutostilassa niin suojelualueilla kuin talousmetsissäkin. Luonto ei katoa, mutta se muuttuu – eikä paluuta entiseen ole.

Nuori taimi on täysi-ikäinen 50–100 vuoden päästä, jolloin sen elinympäristö on muuttunut ratkaisevasti. Metsäpinta-ala pohjoisessa kasvaa ja uusia lajeja ilmestyy samalla, kun tuhoriskien ennakointi ja minimointi tulee entistä tärkeämmäksi.

Huolimatta näistä ympäristön muutoksista metsistä saatavat molekyylit, kuidut ja materiaalit tulevat olemaan entistä tärkeämpiä fossiilisten materiaalien ja mineraalien korvaajina ekosysteemipalvelujen rinnalla. Metsien tulevaisuus hyvinvointimme lähteenä on häikäisevä, jos emme sitä itse sisäisten konfliktien takia menetä.

Markku Simula

maatalous-ja metsätieteiden tohtori

Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide