Koulu luo kasvualustaa oppilaiden väliselle väkivallalle

Koulussa lapsi joutuu maailmaan, jossa häntä koko ajan tarkkaillaan, arvioidaan ja arvostellaan.

4.11. 14:30

On raskasta ja masentavaa lukea kerta toisensa jälkeen, loputtomasti kertomuksia kouluväkivallasta, jossa ohitetaan ja kierretään ilmiön juurisyitä (HS 27.10.). Kyse ei ole vain siitä, että on kiusaaja ja kiusattu. On tunnetaitojen puutteita, on huonoa kotikasvatusta ja välinpitämättömiä vanhempia.

Yksi perusasia on se, että koulu itsessään luo oivallisen perustan oppilaiden väliselle väkivallalle. Koulussa lapsi joutuu maailmaan, jossa häntä koko ajan tarkkaillaan, arvioidaan ja arvostellaan. Hän joutuu kilpailemaan vertaistensa kanssa tullakseen hyväksytyksi.

Huonosti menestyvät joutuvat valitsemaan, uskovatko he omaan huonouteensa vai koulun merkityksettömyyteen. Ja tämä on täydellinen kasvualusta oppilaiden keskinäiselle väkivallalle.

Toinen kiusaamiskeskustelun tabu on koulun aikuisten vastuu. On rehtoreita ja opettajia, jotka eivät ymmärrä, millaisessa laitoksessa he ovat töissä. He eivät ymmärrä ehdotonta moraalista vastuutaan vajaaoikeudellisille – lapsille ja nuorille – pakollisen laitoksen hallinnoijina. Aikuisten ohittamaton velvollisuus olisi tuollaisessa laitoksessa suojella yhteisön heikoimpia.

Aikuisten ohittamaton velvollisuus on suojella yhteisön heikoimpia.

Hesari haastatteli (HS 27.5.2021) erään konkreettisen kiusaamistapauksen yhteydessä kyseisen koulun rehtoria ja luokanopettajaa. Rehtori totesi: ”Kiusaamista ja samoin koulukiusaamista on ollut aina ja tulee olemaankin, niin ikävältä kuin se kuulostaakin. Minusta olisi sinisilmäistä väittää muuta.” Ja opettaja: ”Minä en seuraa mitään kiusaamisen vastaista toimenpideohjelmaa, enkä edes tiedä, onko koulussamme joku sellainen. Näitä ohjelmia aina tulee ja menee, ne maksavat miljoonia, eikä niitä koskaan oteta kunnolla käyttöön.”

Tuttu työturvallisuusasiantuntija vertasi näitä lausumia työturvallisuusongelmiin, joissa monet johtajat toteavat, että ”ainahan niitä tapaturmia sattuu, teit mitä tahansa”. Näillä työpaikoilla työturvallisuuden paranemiselle ei ole mitään edellytyksiä, eikä tällaisissa kouluissa ole toivoa kiusaamisen nollatoleranssista. Molemmissa aliarvioidaan johdon vaikutusvalta ja vastuu.

Samaan aikaan Suomessa on sadoittain kouluja, joissa opettajayhteisö on tehnyt vakuuttavasti selväksi, että tässä koulussa ei kiusata ketään. Ja myös todistaa sen puuttumalla asiaan aina, kun syytä on. Ja puuttumisen tarve vähenee nopeasti.

On vaikeaa löytää vertailukohtaa aikuismaailmasta sille julmuudelle, jossa lapsen tai nuoren on pakko päivästä toiseen palata kiusaajansa kanssa samaan tilaan tai jopa tämän viereen istumaan. Jos aikuisyhteisö ei tätä näe, kyse on rakenteellisesta sokeudesta.

Hannu Simola

koulutussosiologian ja -politiikan emeritusprofessori, Vantaa

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide