Naisten nykyinen eläkeläisköyhyys on tietoisten valintojen tulos

Naisia on pitkään kannustettu keskittymään perhe-elämään työuran kustannuksella. Nyt olisi aika hyvittää se entisille kotiäideille.

2.11. 2:00 | Päivitetty 2.11. 10:54

Keskimääräistä työeläkettä saava suomalaisnainen on todennäköisesti köyhä. Köyhyysraja on 1 300 euron tienoilla, ja keskimääräinen naisen työeläke on 1 373 euroa kuussa, 70 prosenttia keskimääräisestä miehen työeläkkeestä. Tosielämässä tilastot näkyvät suurena ahdinkona: monet naiset joutuvat miettimään, ostavatko tänään lääkkeitä vai ruokaa.

Naisten pienet eläkkeet ovat valtava yhteiskunnallinen ongelma, josta Suomen valtio on vastuussa. Eläkeläisnaisten köyhyys ei ole sattumaa, vaan maternalismiaatteen nimissä tehdyn politiikan seurausta. Koska köyhyys on tietoisilla valinnoilla tuotettua, olisi naisten pieniä eläkkeitä oikeudenmukaista korottaa tai muulla tavalla rahallisesti kompensoida.

Maternalismi oli erityisesti 1900-luvun puolivälissä vallalla ollut käsitys, jonka mukaan naisten ja miesten välinen sukupuoliero on rikkaus, jota on vaalittava ja korostettava.

Naiselle luontaiseksi nähtiin hoivaaminen. Naisen yhteiskunnallinen tehtävä oli synnyttää lapsia ja kasvattaa heistä kunnon kansalaisia. Suomalaisessa tutkimuksessa ja tasa-arvotyössä on puhuttu yhteiskunnallisesta äitiydestä, jossa korostuu naisen rooli koko yhteiskunnan hoivaajana. Ylempien yhteiskuntaluokkien naiset saattoivat esimerkiksi laupeudentyönä kouluttaa työväenluokkaisia sisariaan noudattamaan uusimpia kodin- ja lastenhoidon oppeja.

Suurin taistelu maternalismin ja sitä haastavan tasa-arvoajattelun välillä käytiin Suomessa 1960-luvulla. Tuolloin naisten opiskelusta ja työssäkäynnistä oli, kuten monissa muissakin toisen maailmansodan kokeneissa maissa, tullut varsin yleistä.

Etenkin koulutetut miehet pitivät tilannetta uhkaavana: naiset kilpailivat miesten kanssa työmarkkinoilla. Naisia vaadittiin keskittymään palkkatyön sijaan kodinhoitoon. Lisäksi naisille maksettiin yleisesti pienempää palkkaa kuin miehille – miesten kun ajateltiin palkallaan elättävän perhettä, naisten lähinnä tienaavan rahaa uusiin mekkoihin ja verhoihin.

Maternalismin ja tasa-arvoajattelun välinen ideologinen kamppailu konkretisoitui kiistaan siitä, miten valtion kuului tukea lapsiperheitä.

Maternalismin kannattajat vaativat, että lakiin kirjattaisiin äidinpalkka, joka vapauttaisi naiset työelämästä. Tasa-arvoaktivistit puolestaan vaativat maanlaajuisen päivähoitojärjestelmän luomista. Suomessa oli ollut erilaisia kunnallisia päivähoitoratkaisuja jo vuosisadan alusta, mutta hoitopaikkoja oli kysyntään nähden vähän. Lopputulos oli tuhoisa kompromissi.

Suomeen saatiin päivähoitolaki vuonna 1973. Kunnat toteuttivat lain velvoitteita kuitenkin laiskasti, ja vielä 1980-luvulla päivähoitopaikkoja oli liian vähän.

Kotihoidon tuki eli äidinpalkka elää ja voi hyvin.

Myöhemmin maternalistit saivat tahtonsa läpi ja Suomeen säädettiin laki kotihoidon tuesta (1985), mikä mahdollisti alle kolmivuotiaan lapsen tuetun hoitamisen kotona. Suurin osa kotihoidon tuen käyttäjistä oli tietenkin naisia. Nykyäänkin kotihoidon tuen käyttäjistä naisia on noin 90 prosenttia, eli äidinpalkka elää ja voi hyvin.

Tällä on kauaskantoisia vaikutuksia. Työeläkevakuuttajien eli Telan laskelman mukaan ero miesten ja naisten työeläkkeiden välillä ei ole katoamassa. Vuonna 2085 ero on todennäköisesti edelleen noin 15 prosenttia.

Naisten pienistä tuloista ja eläkkeistä puhutaan usein yksilön valintojen kautta: mitäs jäivät kotiin, miksi eivät osallistuneet parhaina vuosinaan työelämään. Nämä valinnat on kuitenkin tehty tilanteessa, jossa yhteiskunnallinen ilmapiiri, kulttuuri ja lainsäädäntö ovat vahvasti niihin kannustaneet.

Syyt naisten eläkeläisköyhyyteen eivät piile yksilöllisissä mieltymyksissä, vaan poliittisissa päätöksissä. Siksi köyhyyttä on myös lievitettävä politiikalla, joka tuo rahallista helpotusta eläkeläisnaisten tilanteeseen.

Tuore perhevapaauudistus oli hoivavastuun jaossa iso askel oikeaan suuntaan. Seuraavaksi naisten työmarkkina-asemalle ja eläkekertymälle äärimmäisen haitallisen kotihoidon tuen kestoa on lyhennettävä. Äidinpalkka ei ole tätä päivää.

Helena Auvinen ja Eekku Aromaa

Auvinen oli Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja vuosina 1980–1982. Aromaa on Naisasialiitto Unionin pääsihteeri.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide