Twitter ei voi olla vessan seinä

Täydellinen sanavapaus on kaunis ajatus, niin kuin ikuinen rauhakin. Kumpikaan ei toteudu, koska maailmassa on pahoja ihmisiä valmiina tarttumaan vasaraan.

3.11. 2:00

Viime perjantaina 42-vuotias David DePape tunkeutui kongressin enemmistöjohtajan Nancy Pelosin kotiin Kaliforniassa. Demokraattijohtaja ei ollut kotona, joten mies hakkasi vasaralla tämän 82-vuotiaan aviomiehen Paul Pelosin kallon hajalle.

Hyökkäys ei ollut yllätys, niin paljon vihaa Yhdysvalloissa nyt on. Pelosin kotiin hyökännyt mies oli harhainen yksilö, joka oli uponnut syvälle erilaisiin äärioikeistolaisiin salaliittoteorioihin, kuten Qanoniin, koronaviruksen kieltämiseen ja valhevyyhtiin, jonka mukaan Donald Trump voitti vuoden 2020 vaalit.

Monessa muussa maassa tällainen hyökkäys järkyttäisi ihmisiä syvästi, mutta amerikkalaiset ovat jo niin tottuneita vihaisiin valheisiin, että tapausta on kommentoitu kyyniseen tyyliin. Heti hyökkäyksen jälkeen alettiin levittää väitteitä, joiden mukaan Paul Pelosi olisi tapellut humalassa miesprostituoidun kanssa. Twiitin jakoi myös maailman rikkain ihminen Elon Musk, joka on pikaviestipalvelu Twitterin uusi omistaja.

Musk lupaa laajentaa Twitterin sananvapautta. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Donald Trumpin panna puretaan. Venäjän entinen presidentti Dmitri Medvedev ehti jo onnitella Muskia ”Twitterin poliittisen puolueellisuuden ja ideologisen diktatuurin voittamisesta”.

Voi Muskin näkökulmaa ymmärtääkin. Jos uskoo vapaaseen keskusteluun, ei voi olla vihaamatta sensuuria. Eikä asiaa auta, vaikka sensuurin sanotaan kohdistuvan vain äärimielipiteisiin, sillä joskus äärimielipiteet ovat tärkeimpiä mielipiteitä. Tällaisia uomia Muskin oma ajattelu varmaan kulkee, onhan hän itse hyvin poikkeuksellinen ihmisyksilö – ja noussut sillä tavalla maailman rikkaimmaksi mieheksi. Toinen yhtä outo tyyppi saattaa olla pian taas Yhdysvaltojen presidentti.

Musk ja Trump ovat oman tiensä tallaajia, jotka eivät vain ajattele laatikon ulkopuolelta vaan viis veisaavat muiden laatikoista. Se, että maailman huipulle nousevat nyt tällaiset ääri-ihmiset, kertoo jotain tärkeää tästä ajasta. He ovat peili, johon pitää katsoa, vaikka pahaa tekisi.

Muskin näkökulmaa voi ymmärtääkin.

Kumma kyllä, tällaisia hahmoja kutsutaan ”konservatiiveiksi”. Todelliset konservatiivit eivät tietenkään halua, että kaikki saavat sanoa mitä ajattelevat, koska siitähän se perusarvojen mureneminen alkaa. Musk ja Trump eivät ole konservatiiveja vaan radikaaleja individualisteja ja suuria narsisteja.

Twitter ei ole 16 vuoden olemassaolonsa aikana pystynyt päättämään, onko se media vai vessan seinä, johon voi kirjoittaa mitä tahansa. Vessanseinissä on kyllä puolensa, mutta Twitterin on pakko kehittyä kohti järjestystä tai kuolla. Täydellinen vapaus on kaunis ajatus, niin kuin ikuinen rauhakin, mutta kumpikaan ei toteudu, koska maailmassa on pahoja ihmisiä valmiina tarttumaan vasaraan.

Muskin valtaantulon jälkeen monet mainostajat ja käyttäjät ovat alkaneet harkita Twitteristä lähtemistä. Olen yksi heistä. Aloitin Twitterissä vuonna 2011. Runsaassa kymmenessä vuodessa olen lähettänyt 9 661 twiittiä. Se on kolmen romaanin verran tekstiä. Seuraajia minulla on yli 131 000. Ei olisi ihan helppoa heittää kaikkea tuota noin vain hukkaan.

Sitä nyt kuitenkin mietin. En vain Muskin takia, vaan koska Twitter on niin raskas paikka. Jokaista vakavaa keskustelijaa kohti siellä on yhdeksän jankkaajaa ja kymmenen vinoilijaa. Parviälyn sijasta palvelussa jyllää liian usein laumatyhmyys. Ei ihme, että monet pysyvät Twitteristä kaukana – nuoret Instagramissa ja Tiktokissa, vanhat Facebookissa.

Mutta ei se ole koko totuus Twitteristä. Jotkut jaksavat yhä keskustella ja kuunnella. Ukrainan sodasta Twitter on tarjonnut loistavia asiantuntija-analyysejä. Presidentti Volodymyr Zelenskyikin twiittaa. Ehkä minäkin siis roikun vielä mukana ja katson, miten sinisen linnun käy.

Kirjoittaja on pääkirjoitus- ja mielipidetoimituksen esihenkilö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide