Kasvun rajat ovat tulleet vastaan

Talouskasvun kritiikkiin yritetään vastata puhumalla ekologisesti kestävästä ”vihreästä kasvusta”, mutta siitä ei ole tutkimusnäyttöä.

5.11. 2:00 | Päivitetty 5.11. 7:26

Jokaisella aikakaudella on omat myyttinsä. Vuosisatojen ajan luonnontieteilijät joutuivat mukauttamaan löydöksiään kirkon näkemyksiin. Kirkon vaikutusvallan heikennyttyä emme ole kuitenkaan olleet länsimaissa vapaita aikamme totuuksista.

Toisen maailmansodan jälkeisen globalisoituvan maailman keskeisin poliittinen ja taloudellinen ”totuus” on ollut talouskasvun välttämättömyys.

Talouskasvu on, kuten sen puolustajat esittävät, kiistämättä kohottanut ihmisten materiaalista elintasoa. Kuitenkin juuri siksi talouskasvu on osoittautunut ongelmaksi etenkin ekologisesta näkökulmasta.

1950-luvulta alkaneen ”suuren kiihdytyksen” aikana maailmantalous on kasvanut eksponentiaalisesti, mutta alueellisesti hyvin epäsuhtaisesti ja epäreilusti.

Samaan aikaan kasvihuonekaasupäästöt ovat lisääntyneet hurjaa tahtia, luonnon monimuotoisuus on vähentynyt merkittävästi, metsien hakkuut ovat kiihtyneet, kalakannat ovat pienentyneet ja maaperän kunto on huonontunut.

Jatkuvan talouskasvun ongelmiin havahduttiin jo 50 vuotta sitten, kun Rooman klubin Kasvun rajat -raportti julkaistiin vuonna 1972. Raportin kirjoittajat varoittivat mallintamiensa skenaarioiden avulla, että ellei talous- ja väestönkasvua tarkoituksellisesti hillitä päättäväisin maailmanlaajuisin toimin, ekosysteemien ja yhteiskuntien romahdusvaara kasvaisi merkittävästi 2000-luvun kuluessa. Koska vaadittuihin rajoitustoimiin ei ole ryhdytty, olemme ylikulutuksen ja romahduksen tiellä.

Myös kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC ottaa tuoreimmassa raportissaan useassa kohdassa kantaa talouskasvun ongelmiin. Jostain syystä näitä osia ei ole sisällytetty päättäjille kohdistettuun raportin tiivistelmään.

Raportissa esimerkiksi mainitaan, että bruttokansantuotteen globaalin kasvun ja väestönkasvun seuraukset ovat yhä suurimmat syyt kasvihuonekaasupäästöjen maailmanlaajuiselle lisäykselle ilmakehässä. Ennen muuta IPCC:n ja hallitustenvälisen luontopaneelin (IPBES) raporttien ansiosta ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen liittyvät ongelmat ovat viime vuosina lopultakin nousseet ihmisten tietoisuuteen. Samalla myös talouskasvu-uskoa ja talouskasvuperustaista politiikkaa kritisoivat äänet ovat voimistuneet sekä tutkimuksessa että muualla yhteiskunnassa.

Talouskasvun puolestapuhujat ovat tarjonneet vastaukseksi kasvukritiikkiin ”vihreää kasvua”. Myös Suomen hallitus toivoo ohjelmassaan ”suotuisan talouskasvun” jatkumista EU:ssa ja pyrkii ”ekologisesti ja sosiaalisesti kestävään talouskasvuun”.

Ihmiskunnan ekologista jalanjälkeä pienentävästä talouskasvusta ei kuitenkaan ole empiiristä tutkimusnäyttöä. Vaikka maailmantalouden resurssi- ja energiatehokkuus onkin parantunut, se ei ole riittänyt kompensoimaan kasvavaa volyymia tuotannossa ja kulutuksessa.

Olemme ylikulutuksen ja romahduksen tiellä.

IPCC:n tuorein raportti ottaa ensimmäistä kertaa esille vihreän kasvun tavoittelun. Raportissa todetaan, että idean kriitikoiden mukaan vihreän kasvun tavoittelu on ajanut muiden yhteiskunnallisten tavoitteiden ohi.

Myös IPBES nosti talouskasvun keskeiseksi maailmanlaajuiseksi kestävyysongelmaksi vuonna 2019 julkaistussa raportissaan. Sen mukaan kasvun ja ylikulutuksen sijaan kolme tärkeintä vipua kestävyysmurroksen aikaansaamiseksi ovat uudenlainen visio hyvästä elämästä, kulutuksen ja tuotannon vähentäminen sekä arvojen ja toimintamme muuttaminen.

Talouskasvu ei siis ole kestävyysvipu, vaan päinvastoin se on maailmanlaajuisen ekologisen kriisin juurisyy.

Ylikulutuksesta kestävyyteen johtaa vain yksi vakaa tie: rikkaiden ja ylikuluttavien talouksien on suunnitelmallisesti ja järjestelmällisesti tuotettava ja kulutettava vähemmän, kunnes kestävä taso saavutetaan. Lopulta hyötyjiä ovat kaikki, niin ihmiset kuin muu luontokin.

Vaihtoehto on hallitsematon romahdus, jota kohti olemme kiihdyttäneet 70 viime vuotta.

Hyvä uutinen on, että oikeudenmukaista kestävyyssiirtymää sekä vaihtoehtoisia hyvinvointi- ja talousmalleja on tutkittu jo monen vuosikymmenen ajan. On aika nostaa tämä tutkimus ja sen viitoittama politiikka marginaalista valtavirtaan.

Tuula Helne ja Toni Ruuska

Helne on johtava tutkija Kelassa. Ruuska on kestävän talouden dosentti Helsingin yliopistossa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Luetuimmat - Mielipide