Dekkarien murhanhimo arveluttaa

7.11. 2:00

Parnassossa kirjallisuudentutkija Sanna Nyqvist toteaa, että kirjallisuus kylvää kuolemaa.

”Kirjastojen hyllyt notkuvat henkirikosten painosta ja kirjakaupat tekevät tiliä kalmoilla. Dekkari, kaunokirjallisuuden lajeista luetuin, perustuu mitä mielikuvituksellisemmille tavoille saada ihminen hengiltä. Eikö vähempikin riittäisi? Miksi jännitystä ei synny ilman ruumista?”

”Kuolema on tietysti itsessään dramaattinen juonenkäänne. Tarkoituksellisena tekona murha herättää tunteita ja ruokkii tiedonjanoa. Henkirikoksen taustalla on epätoivoa, pelkoa tai pahuutta – siis mitä oivallisimpia rakennusaineita juonen punontaan.”

”Dekkarien murhanhimoa on perusteltu sillä, että ne auttavat meitä kohtaamaan kuoleman ja etsimään merkitystä elämällemme. Epäilen tätä. Mikä hyvänsä kuolemaa kuvaava fiktio kävisi samaan tarkoitukseen, ei tarvita sensaatiomaista murhaa.”

”Lajin paradokseihin kuuluu ristiriitainen suhde todellisuuteen. Dekkareissa detaljien on perustuttava todellisuuteen tai vähintään oltava uskottavia. Mutta rikosten äärimmäisyydelle ei ole rajoja. Mitä mielikuvituksellisin silpominen tai ruumiinhäpäisy esitetään osana muutoin uskottavaksi luotua maailmaa.”

”Periaatteessa pidän dekkareista, mutta murhasta dekkarin ytimessä on tullut tyhjä klisee. – – Dekkaristi: osaatko virittää vetävän tarinan jonkin muun rikoksen tai pulman ympärille?”

Imagessa kirjailija ja toimittaja Artemis Kelosaari moittii suomalaista nykykirjallisuutta tylsäksi.

”Postpostmodernin millenniaalin autofiktiivistä tahdotonta haahuilua siellä, keskiluokkaista perhearkea täällä. Loputonta, lamaannuttavaa itsensä reflektointia patriarkaalisten ja eurosentristen rakenteiden varalta tai heittäytymistä niiden passiiviseksi uhriksi. Ilmastoahdistusta – jos tiedostava kulttuuri-ihminen ei satu olemaan valkoinen mies, aina voi pyydellä anteeksi olemassaoloaan pelkän ihmisyytensä takia.”

”Nykykirjailijat: tunnollisesti läksynsä tekeviä moraalisuuden perikuvia. Kauas on tultu niistä ajoista, kun Eino Leinon juopottelu, kärkevät mielipiteet ja sekavat suhteet herättivät paheksuntaa, Tulenkantajat toivat villeillä juhlillaan Pohjolaan tuulahduksen paratiiseista ja Hannu Salaman romaanista tuli poliisiasia. – – Eiväthän kirjailijat enää edes ryyppää, saati vedä kovempia aineita.”

”Kirjailijuudesta on tullut tavallinen ammatti muiden joukossa, tavallisten keskiluokkaisten perheenäitien ja -isien urapolku. Hehku ja hohto, gloria ja glamour loistavat lähinnä poissaolollaan.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide