Miksi saamelaisen määritelmä on niin kuuma kysymys Suomessa?

Ruotsissa ja Norjassa arvostetaan yksilön oikeutta määritellä itsensä saamelaiseksi.

8.11. 2:00

Viime päivinä Helsingin Sanomissa on ihmetelty, kuka haluaa estää saamelaiskäräjälain muutoksen etenemisen hallituksessa. Kirjoituksissa on esitetty, että kaikki saamelaiset haluaisivat esitetyn uuden lain. Kirjoituksissa ei ole avattu, millaisista ongelmista on kyse. Me olemme puolueettomia tutkijoita, joiden piirissä muutosehdotuksista on pitkään käyty kriittistä keskustelua.

Saamelaiskäräjälaki täytti viime vuonna 25 vuotta. Koko tuon ajan lain saamelaisen määritelmää koskevan artiklan 3 keskeiset kriteerit käräjien vaaliluetteloon pääsylle ovat olleet 1) henkilön tai hänen esivanhempiensa ensimmäisenä kielenä oppima saamen kieli ja 2) heidän merkintänsä vanhoihin lappalaisrekistereihin. Kumpi tahansa näistä on riittänyt.

Saamelaiskäräjien enemmistö on vierastanut jälkimmäistä kriteeriä ja halunnut sen poistettavaksi, mutta niin ei ole tapahtunut. Nyt samaa ehdotetaan jälleen varsin radikaalisti: seuraavassa saamelaiskäräjien vaalissa luettelosta poistettaisiin ne henkilöt, jotka eivät täytä kielitaitovaatimusta. Tämä tarkoittaisi, että vaaliluettelosta siivottaisiin pois myös nykyisten saamelaiskäräjien jäseniä ja satoja luettelossa jo pitkään olleita henkilöitä. Eikö voida puhua ”puhdistuksesta”? Kuka turvaa heidän ihmisoikeutensa alkuperäiskansan jäseninä?

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon lisätyillä on kaikilla arkistotodistus saamelaisesta sukutaustasta ja usein myös muita todistuksia esimerkiksi saamesta kotikielenä. Heidän lukumääränsä on alle viisi prosenttia kaikkien vaaliluetteloon merkittyjen henkilöiden yhteismäärästä. On turhaa väittää, että he muodostavat uhan saamelaiskansan itsemääräämisoikeudelle tai saamelaisen alkuperäiskansan oikeudelle nauttia kulttuuristaan.

Kannatamme kyllä kollektiivisten ihmisoikeuksien käsitettä ja rajoitettua tarvetta, mutta tässä tapauksessa ei tuota tarvetta ole.

Ennen 1900-luvun puoliväliä saamelaiset joutuivat kovan sorron kohteeksi Suomessa. Heidät haluttiin ”sivistää” eli suomalaistaa. Sortotoimet ulottuivat saamen kieleen, jota Suomi piti alkeellisena. Lapin eri alueilla sorron intensiteetti vaihteli – joillain alueilla saamelaiset kykenivät säilyttämään kielensä paremmin kuin toisilla. Alkuperäiskansan elämäntapa ja kielet säilyivät paremmin porotalouden piirissä. Nyt käräjälain muutosehdotuksesta ovat huolissaan etenkin saamen kielen menettäneet henkilöt, jotka kokevat itsensä saamelaisiksi.

Iso kysymys on, miksi saamelaisen määritelmä on niin kuuma kysymys Suomessa, kun Ruotsissa ja Norjassa arvostetaan yksilön oikeutta määritellä itsensä saamelaiseksi.

Reetta Toivanen

kestävyystieteen professori (alkuperäiskansojen kestävä kehitys), Helsingin yliopisto

Lauri Hannikainen

kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide