Psykiatrian erikoisala on eettisessä kriisissä ja tarvitsee lisäpanostuksia

Hyvän psykiatrisen hoidon toteuttaminen ei onnistu nykyisissä olosuhteissa.

20.11. 2:00

Psykiatrian alalla keskeiset hoitoa koskevat eettiset periaatteet ovat uhattuina. Potilaat joutuvat odottamaan kiireetöntä avohoitoaan hyvin pitkään. Psykiatriset sairaalapaikat taas eivät riitä turvaamaan akuuttihoidon tarvetta. Hyvän psykiatrisen hoidon toteuttaminen ei onnistu tällaisissa olosuhteissa. Turvallisuudentunne rakoilee niin potilaissa, heidän läheisissään kuin ammattilaisissakin.

Lääkintä- ja terveydenhuollon etiikan keskeisiä periaatteita ovat ennen kaikkea elämän ja ihmisarvon kunnioitus, oikeus hyvään hoitoon, hoitamisen periaate ja hyvä ammattitaito, sekä oikeudenmukaisuus ja itsemääräämisoikeus. Hoitamisen periaatteella tarkoitetaan hyvään laatuun pyrkimistä, hyvään pyrkimistä sekä vahingon välttämistä. Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan (Etene) periaatemuistion mukaan oikeudella hyvään hoitoon tarkoitetaan tilanteen edellyttämän avun saamista ilman kohtuutonta viivettä ja sitä, että potilas ja tämän läheiset kokevat olevansa asiantuntevissa ja turvallisissa käsissä.

Psykiatrialla näiden periaatteiden noudattaminen on kohtuuttoman vaikeaa ja toistuvasti suorastaan mahdotonta. Hoitomahdollisuuksien vähäisyys haastaa psykiatrian alan lääkäreiden etiikkaa.

Ongelma ei liity pelkästään koronaviruspandemiaan, epätyydyttäviin tietojärjestelmämuutoksiin tai avokonttoreihin. Jo vuonna 2004 tehdyn selvityksen mukaan lääkäreistä eniten eettisiä ongelmia kokivat lasten- ja nuorisopsykiatrit sekä psykiatrit. Noin 60 prosenttia psykiatrian alan lääkäreistä koki eettisiä ongelmia. Huomionarvoista on, että tyypillisin psykiatristen alojen koettu eettinen ongelma oli nimenomaan alihoito, jolla tarkoitettiin liian vähää tutkimusten teettämistä sekä tarpeellisesta hoidosta luopumista. Tyypillisin koettu eettinen ongelma valtaosalla muista lääketieteen aloista oli päinvastoin ylihoito.

Tilanne horjuttaa turvallisuudentunnetta.

Epätäydellisyyden ja toisinaan riittämättömän hoidon sietäminen vaikuttaa siis pitkäaikaisesti olleen keskeinen osa lääkärin työtä psykiatrisilla aloilla. Minkä verran sietokykyä lääkärillä sitten tarvitsee olla? Laissa potilaan asemasta ja oikeuksista todetaan, että hyvää ja laadukasta hoitoa tulee antaa ”niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä”. Lääkäri joutuukin sovittamaan hoidon ja oman työnsä laadun tavoitteita vallitsevaan yhteiskunnalliseen tilaan.

Milloin käy kuitenkin niin, että vallitsevat olosuhteet vaarantavat keskeisiä eettisiä periaatteitamme: potilaiden elämää ja ihmisarvoa? Psykiatrisen hoidon osalta tätä tulee miettiä yhteiskunnassamme juuri nyt niin valtakunnallisesti kuin vuodenvaihteessa toimintansa aloittavilla hyvinvointialueillakin. Mielenterveysoikeuksien toteutuminen ja ammattilaisten eettisen stressin lievittyminen edellyttävät päättäjiltä sitoutumista ja toimia. Psykiatrisen hoidon alennustila tulee korjata.

Jan Nyberg

psykiatriaan erikoistuva lääkäri, Suomen psykiatriyhdistyksen eettisen neuvoston jäsen

Tarja Melartin

psykiatrian dosentti ja erikoislääkäri, Suomen psykiatriyhdistyksen puheenjohtaja

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide