Suomen hiilinieluja voidaan kasvattaa vielä runsaasti

Metsitysten sijaan olisi parempi huolehtia jo olemassa olevien metsiemme monimuotoisuudesta ja suunnata huomio myös soihin.

14.11. 2:00

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen on pelkillä päästövähennystoimilla saavuttamattomissa. Jotta maapallon lämpeneminen ei riistäydy vaaralliseksi, ilmakehässä jo olevaa hiilidioksidia pitää arvioiden mukaan poistaa 640–950 miljardia tonnia. Määrä vastaa ihmiskunnan synnyttämiä hiilidioksidin 16–24 vuoden kokonaispäästöjä nykymenolla arvioituna.

Hiilidioksidia voi siepata erilaisilla imureilla suoraan ilmakehästä ja muuttaa kemiallisesti varastoitavaan muotoon. Hiilidioksidin ilmasta poistamisen tekniikoista ei kuitenkaan tiedetä tarpeeksi, jotta niiden toimintaan voisi luottaa suuressa mittakaavassa. Todistetusti toimivat sekä riittävän edulliset ja laajat hiilen poistamisen tekniikat ovatkin luonnon omia prosesseja.

Luonnonjärjestelmien suojelulla, kunnostuksella ja hoidolla voidaan imeä hiilidioksidia ilmakehästä jopa 24 miljardia tonnia vuodessa. Arviolta noin 37 prosenttia vuodelle 2030 ja 20 prosenttia vuodelle 2050 vaadittavista globaaleista ilmastotoimista voitaisiin toteuttaa luontaisia hiilinieluja vahvistamalla. Hiilinielujen kasvattaminen ei kuitenkaan toimi ilmastolääkkeenä ilman samaan aikaan toteutettavia aggressiivisia päästövähennyksiä.

Maa- ja metsätalousministeriön hiljattain julkistamassa maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa metsittämisen nähdään olevan avainasemassa Suomen hiilinielujen vahvistamisessa. Metsitettäviksi ehdotetaan erityisesti joutoalueita ja heikkotuottoisia peltoja. Toimenpiteiden yhtenä ohjauskeinona käytetään määräaikaista metsitystukea.

Pohjoiset havumetsät ovat kuitenkin kaksiteräinen miekka ilmastonmuutoksen torjunnassa. Vaikka ne sitovat hiiltä, niiden kokonaisvaikutus voi olla ilmastoa lämmittävä. Siinä missä lumi heijastaa valtaosan auringon tulosäteilystä takaisin avaruuteen, vihreytensä talvellakin säilyttävä havumetsä vähentää merkittävästi ulos heijastuvan säteilyn määrää ja lisää lämmön imeytymistä maahan. Ilmastoa lämmittävä vaikutus on suurinta uusissa, nuorissa istutusmetsissä.

Havumetsät ovat kaksiteräinen miekka.

Metsitysten sijasta parempi keino torjua ilmastonmuutosta olisikin huolehtia jo olemassa olevien metsiemme monimuotoisuudesta, vähentää hakkuutiheyttä, lisätä lehtipuita ja sekametsää sekä suojella vanhoja metsiä.

Tiheä metsäpeite vapauttaa orgaanisia yhdisteitä ja siirtää kosteutta maaperästä ilmaan pilvisyyttä lisäten. Alle kahden kilometrin korkeuteen näin syntyvät alapilvet heijastavat auringonvaloa takaisin avaruuteen ilmastoa viilentäen. Lisääntynyt pilvisyys kasvattaa myös sademääriä, mikä parantaa metsän kasvua ja lisää metsään sitoutuvan hiilidioksidin määrää.

Metsien rinnalla huomio tulisi suunnata soihin. Euroopan soissa on hiiltä neljä kertaa enemmän kuin metsissä. Suomen soiden hiilivarasto on jopa kuusi kertaa suurempi kuin metsiemme puubiomassan sisältämä kokonaishiilimäärä ja neljä kertaa suurempi kuin kivennäismaiden hiilivarasto – ja varastoa voidaan yhä kasvattaa.

Suot kerryttävät ikääntyessään jatkuvasti hiiltä: turpeen hiilivarasto säilyy ja lisääntyy. On arvioitu, että pohjoiset suot voivat varastoida lähes 900 miljardia tonnia lisää hiiltä. Potentiaali voidaan saavuttaa vain, jos soita suojellaan yhä enemmän ihmisen toiminnalta ja jos jo muokattuja soita palautetaan lähemmäs luonnontilaa.

Suomen noin 8,7 miljoonan hehtaarin suopinta-alasta 4,7 miljoonaa hehtaaria on ojitettu. Suo-ojien kaivuussa maallamme on kyseenalainen maailmanennätys: ojia riittää pituudeltaan kiertämään maapallo 500 kertaa.

Suon elävään pintakerrokseen sitoutuu hiiltä tehokkaammin kuin puuston maanpäällisiin ja maanalaisiin osiin yhteensä. Sen sijaan, että yrittäisimme saada kunnostusojituksilla ja tuhkalannoituksilla ojitetut suomme kasvamaan metsää, pääpainon tulisi olla ojien tukkimisessa ja soiden luonnontilaan saattamisessa. Näin saisimme omalta osaltamme luonnon hiilensidonnan maksimoitua ja voisimme vastata tehokkaasti myös Euroopan unionin ennallistamisasetuksen haasteisiin.

Atte Korhola

Kirjoittaja on ympäristömuutoksen professori Helsingin yliopistossa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide