Linjaansa etsivän Saksan horjunta vaikeuttaa EU:n kehittämistä

Liittokansleri Olaf Scholzin toimet näyttävät, kuinka hankalaa Saksan on irtautua pitkään vaalitusta keskinäisriippuvuuden ajatuksesta.

12.11. 2:00

Ranskan ja Saksan välit ovat heikentyneet, mikä on näkynyt muun muassa EU-kokouksissa ja kahdenkeskisissä tapaamisissa. Taustalla on strategisten näkemysten erisuuntaisuus.

Saksan johtoajatuksena on ollut kansainvälinen keskinäisriippuvuus, mutta se on menettänyt hohtonsa. Ranskalla on vaihtoehto, eurooppalainen suvereniteetti. Siihen kuuluu tiiviimpi integraatio, jotta Eurooppa kykenee puolustamaan arvojaan ja etujaan. Saksakin puhuu eurooppalaisesta suvereniteetista, mutta se ei näy maan toiminnassa.

Saksan vaalimalla keskinäisriippuvuudella ja muutosta kaupan avulla ajavalla Wandel durch Handel -ajattelulla on ylväs historia. Keskinäisriippuvuus määritti pitkään Saksan Venäjän-politiikkaa. EU:ssa Saksa on puolustanut kansainvälisen kaupan avoimuutta. Saksa vaati myös pääomien vapaan liikkuvuuden ulottamista unionin ulkopuolelle: se oli Saksalle yhteisvaluutta euron edellytys.

Keskinäisriippuvuuteen ovat uskoneet muutkin. Monet kannattivat Kiinan jäsenyyttä Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa vuonna 2001 ajatellen, että Kiinasta tulisi vastuullinen kumppani. Erityisen läheisiin kauppasuhteisiin Kiinan kanssa ovat pyrkineet Saksa ja saksalaiset yritykset.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan osoitti, että keskinäisriippuvuus ei johtanut rauhaan vaan energiariippuvuuteen. Kiina on muuttumassa aggressiiviseksi orwellilaiseksi autokratiaksi. Saksan linja on menettänyt voimansa.

Ranskan presidentin Emmanuel Macronin mukaan Euroopan pitää yhdistyä, jotta siitä voi tulla uskottava kansainvälinen toimija. Ranskan lähtökohtana on, etteivät Euroopan valtiot pysty yksin puolustamaan arvojaan, kuten eurooppalaista markkinatalouden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden yhdistelmää. Siksi kansallisesta suvereniteetista pitäisi tinkiä enemmän myös turvallisuudessa, ulkopolitiikassa ja verotuksessa.

Periaatteessa Saksan liittokansleri Olaf Scholz tukeutui samaan ajatukseen elokuisessa linjapuheessaan Prahassa. Hänen mukaansa Euroopan pitää kehittyä itsenäisemmäksi esimerkiksi puolustuksessa ja teknologiassa, ja finanssipolitiikkaan liittyvät kiistat täytyy ratkaista. Hän piti yhteisvelalla rahoitettua pandemiaelpymisvälinettä myönteisenä käännekohtana.

Käytännössä Saksan toimet eivät kuitenkaan tue tätä linjaa, ja se näkyy esimerkiksi finanssipolitiikassa. Energiakriisissä Ranska on ajanut yhteistä velanottoa, mutta Saksa on päätynyt kansalliseen avustusohjelmaan, jonka pelätään vääristävän sisämarkkinoita.

Saksa näyttää toimivan ilman selkeitä periaatteita.

Saksa on lisännyt puolustusmäärärahoja, mutta maa ei ole ollut aina aktiivinen eurooppalaisissa puolustushankkeissa. Sen sijaan Saksa on usein päättänyt ostaa valmista puolustusteknologiaa Yhdysvalloista. Saksan ilmatorjuntaan kaavaillaan amerikkalaisia ja israelilaisia järjestelmiä eurooppalaisen vaihtoehdon sijaan. Aiemmin tänä vuonna Saksa päätti ostaa amerikkalaisia F-35-hävittäjiä, mitä pidettiin takaiskuna Euroopan maiden suunnittelemalle ilmataistelujärjestelmälle. Eikä Saksa osallistu eurooppalaisen Tiger-helikopterin päivityshankkeeseen.

Saksa on lisäksi hyväksynyt Hampurin sataman osittaisen myynnin kiinalaisille ostajille, vaikka esimerkiksi EU-komissio vastusti kauppaa.

Viime viikolla Scholz vieraili Kiinassa saksalaisen liikevaltuuskunnan kanssa, vaikka Macronin kerrottiin ehdottaneen, että hän ja Scholz tekisivät Kiinan-vierailun yhdessä. Ranska on painottanut, että EU:n on puhuttava Kiinan kanssa yhdellä äänellä.

Saksa ei ole löytänyt strategista johtoajatusta keskinäisriippuvuuden tilalle. Maa näyttää toimivan ilman selkeitä periaatteita kansallisten poliittisten ja kaupallisten paineiden alla.

Euroopan yhtenäisyyttä koettelevaa ongelmaa ei ole helppo ratkaista. Osavaltioista koostuvan Saksan federalistiset rakenteet ja poliittinen kulttuuri vaikuttavat siihen, ettei uutta ajattelua omaksuta yhtä nopeasti kuin presidenttivaltaisessa Ranskassa tai pääministerivetoisessa Britanniassa.

Volker Röben ja Jukka Snell

Röben on Durhamin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani. Snell on eurooppaoikeuden professori Turun yliopistossa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide