Tomaattikeittoa suurempi uhka taideteoksille on ilmastokriisi

Niin museot kuin aktivistitkin haluavat suojella teoksia tuleville sukupolville.

Last Generation -liikkeen ilmastoaktivistit heittivät perjantaina 4. marraskuuta hernekeittoa Vincent van Goghin Kylväjä-maalauksen päälle Palazzo Bonapartessa Roomassa.

17.11. 2:00

Museoiden yhteiskunnallisen toimijuuden tutkijana olen seurannut mielenkiinnolla niihin kohdistuneita ilmastointerventioita. Museoiden reaktiot tekoihin kuvaavat niiden ristiriitaista toimijuutta nykyajassa: kulttuuriperinnön suojelemisen vastuu on suuri, mutta resurssit rajalliset ja museoihin kohdistuvat odotukset valtavat. Pelko teosten turvallisuuden puolesta tekee 92 museonjohtajan allekirjoittaman julkilausuman ymmärrettäväksi.

Onkin totta, että interventiot muodostavat potentiaalisen uhan teosturvallisuudelle, vaikka yhtään teosta ei ole vaurioitunut. Juridisesta näkökulmasta aktivisteja vastaan asettuminen näyttää siis perustellulta, mutta museoetiikan kannalta kysymys on monimutkaisempi.

Museoiden tehtävänä on suojella kulttuuriperintöä tuleville sukupolville ja syventää sitä koskevaa ymmärrystä. Tehtävä on hoidettava eettisesti eli sosiaalisesti vastuullisesti ja läpinäkyvästi. Teemmekin museoalalla paljon työtä ilmastokriisin hidastamiseksi, mutta riittääkö se? Viimeaikaisten tapahtumien valossa museoiden toimijuus näyttäytyy suojautuvana ja vetäytyvänä. Kuva on vastakkainen sille dialogia, avoimuutta ja tasa-arvoa edustavalle toimijuudelle, jota museoissa pyritään nykyaikana ilmentämään.

Aktivistit ovat käyttäneet museoita instrumentteina sanomansa viestimiseen. Vaikka keinot poikkeavat museoiden käyttämistä keinoista, itse sanoma ei ole ristiriidassa. Niin museot kuin aktivistitkin haluavat suojella teoksia tuleville sukupolville. Kiinnostavasti aktivisteilla näyttää tällä kertaa olevan museoita pidempi strateginen aikajänne. Tomaattikeittoa suurempi uhka teosturvallisuudelle on nimittäin ilmastokriisi. Teosten suojelu sen keskellä edellyttää ensisijaisesti suotuisten ilmasto- ja energiaolosuhteiden ja yhteiskunnallisen vakauden puolesta toimimista. Interventioiden tuloksena museoille tarjoutuu siis vetäytyvän sijaiskärsijän tai kulttuuriperinnön aktiivisen suojelijan rooli.

Toisin kuin uutisoinnin perusteella voisi päätellä (HS 19.10.), museot ovat paitsi tiiviisti sidoksissa markkinatalouden prosesseihin myös tuottavat toiminnallaan asenteita ja näkökulmia sekä legitimoivat ajattelutapoja. Tämän yhteiskunnallisesti vaikuttavan toimijuuden näkyväksi tekeminen on paitsi eettinen vastuu myös potentiaalinen vahvuus. Ilmastointerventiot avaavat tilaisuuden ajatella yhdessä, mitä kulttuuri-instituutioissa jo tehdään ja mitä voitaisiin tehdä paremmin. Niin kauan kuin ”olemme matkalla ilmastohelvettiin ja jalkamme on yhä kaasulla” (HS 7.11.), ei kukaan meistä selvästikään tee tarpeeksi.

Mari Viita-aho

museologian väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Luetuimmat - Mielipide