Olisinpa kyennyt irtautumaan alkoholistiäidistäni aiemmin

Apua äidille oli tarjolla, liiaksikin.

Vanhempien runsaalla alkoholin käytöllä on kauaskantoisia vaikutuksia lasten elämään.

16.11. 13:15

Noin 22 vuotta sitten Helsingin Sanomissa julkaistiin ensin vanhempiensa juomisesta ahdistuneen teinin (HS 9.9.2000) ja sen jälkeen tämän äidin kirjoitus (HS 7.10.2000). Ajattelin päivittää tilannetta; olen tuo silloinen teini.

Olisi mukavaa kertoa mutkaton menestystarina, mutta vanhempieni juomisella on ollut kauaskantoisia vaikutuksia, joista en ole päässyt eroon vielä aikuisiälläkään. Kun kirjoitin ensimmäisen mielipidekirjoitukseni, isäni oli juuri kuollut viinaan. Silloiseen kirjoitukseen vastauksen kirjoittanut äitini kuoli samasta syystä pari vuotta sitten. Välissä on tapahtunut paljon. Nyt toivon, että olisinpa kyennyt irtautumaan äidistäni aiemmin.

Olen nyt 37-vuotias, ja niskassani painavat velat. Niistä suuri osa on syntynyt pikavipeistä, jotka otin äidin painostuksen takia: hän uhkasi tappaa itsensä tai kuolla jotenkin muuten, jos ei saa rahaa. Lienee tarpeetonta kertoa, mihin hän rahaa niin epätoivoisesti tarvitsi. Omilla vanhemmilla on suuri merkitys lapsen elämässä huolimatta siitä, kuinka kelvottomia vanhempia nämä ovat.

Vanhempieni juomisella on ollut kauaskantoisia vaikutuksia elämääni.

Maksan ulosottovelkojani edelleen enkä ole luottokelpoinen vielä pitkiin aikoihin. Irtauduin äidin ikeestä vasta kolmekymppisenä, kun vihdoin oivalsin, ettei äidin kuolemalla uhkailu loppuisi koskaan, vaikka kuinka suuria rahasummia hänelle syytäisin. Oivalsin, että minulla on oma elämäni, johon en halunnut juoppoja osallisiksi.

Taloudelliset huolet ovat kuitenkin vain yksi osa tarinaa. Äitini oli sairaalloisen huomionkipeä, ja syvimmissä huomionkaipuissaan hän valehteli muun muassa sairastavansa jotakin tappavaa tautia.

Varakas isomummomme lähetti meille lapsille kirjeiden mukana usein rahaa, mutta vanhempamme avasivat kirjeet ja veivät rahat. Äitini oli katkera eikä kyennyt iloitsemaan edes omien lastensa puolesta. Tällaisten asioiden muistiin palauttaminen tekee äitini kuolemasta suremisen lähes mahdottomaksi. Tunnen vain suuttumusta.

Apua äidilleni oli tarjolla, liiaksikin. Äidillä oli hoitosuhde A-klinikalle, useita täyshoitolomaan verrattavissa olevia vieroitusjaksoja, vieroituslääkkeitä sekä läheisiä ihmisiä tukemassa, ansaitusti tai ei.

Haluan myös huomauttaa, että alkoholisti on selvin päin silloin, kun hän päättää aloittaa juomisen.

En ole itse absolutisti, vaan nautin hyvästä ruoasta ja viinistä. Nautin myös elämästäni veloistani huolimatta ja olen hyvä äiti kahdelle pojalleni.

Minulla on kuitenkin myös ahdistuneisuushäiriö ja paniikkikohtauksia sekä huijari- ja ”reippaan tytön” syndroomat. Olen aloittanut opiskelun korkeakoulussa ja alan vihdoin olla sujut oman elämäni kanssa, ilman alkoholistivanhempien taakkaa.

Medeiah

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide