Kaupunkiluonnon hiilinieluja pitää vahvistaa

Kaupunkien tiivistyessä kaupunkiluonnon merkitys kasvaa entisestään.

Pihaistutuksia Puotilassa Helsingissä.

22.11. 2:00

Hiilinielujen kasvattaminen on esillä lukuisten kaupunkien ilmastotavoitteissa, mutta rakennettu kaupunkiluonto – viheralueet, pihat ja katuistutukset – ovat jääneet keskustelussa metsien varjoon. Myös vasta uudistettu ilmastolaki ja työn alla oleva alueidenkäyttö- ja rakentamislaki sivuuttavat suurelta osin rakennetun kaupunkiluonnon hiilensidonnan.

Kaupunkiluonnon hiilinielut olisi tuotava vahvemmin osaksi ilmastotavoitteita. Tuoreen laskelman mukaan Helsingissä kaupunkiluonto sitoi viisi prosenttia fossiilisten polttoaineiden päästöistä vuonna 2019. Suurin osa sitoutuvasta hiilestä varastoituu arvioiden mukaan maaperään ja loppuosa kasvillisuuden biomassaan. Hiilinielujen osuutta voidaan kasvattaa viisaalla suunnittelulla, rakentamisella ja kunnossapidolla.

Keskeisenä keinona on lisätä kaupunkirakenteen sisällä olevia viherrakenteita ja säilyttää olemassa olevia, jo valmiiksi hiilivarastoina toimivia viheralueita. On myös turvattava kasvillisuuden elinvoimaisuus luomalla suotuisat kasvuolot, esimerkiksi riittävä tila puiden juuristolle ja latvustolle. Myös erilaisilla kasvualustaratkaisuilla, kuten biohiiltä lisäämällä, voidaan vaikuttaa maaperän tehokkuuteen varastoida hiiltä.

Hiilinielujen osuutta voidaan kasvattaa viisaalla suunnittelulla, rakentamisella ja kunnossapidolla.

Lisäksi on otettava huomioon kunnossapidon merkitys hiilensidonnassa. Vaikka lehtien ja ruohosilpun poistaminen on osa nykyisiä hoitokäytäntöjä ja hyvin hoidetun puiston ihannetta, se heikentää maaperän hiilivarastoa ja elinvoimaisuutta.

Viheralueiden rakentamisessa tulisi ottaa huomioon myös päästöt. Esimerkiksi maarakennustyöt ja asfaltti- ja betonipinnoitteet kasvattavat viheralueiden hiilijalanjälkeä. Elinkaaren näkökulmasta ongelmallisia ovat myös tiiviin kaupunkirakentamisen suosimat kansipihat, joiden rakenteiden vesieristystä uudistettaessa usein menetetään pihakasvillisuuden hiilivarasto.

Kaupunkiluontoa koskevassa päätöksenteossa tulisi ottaa käyttöön selkeät mittarit ja työkalut hiilensidonnan tehostamiseksi. Kaupunkisuunnittelun hiililaskelmien ja rakentamisen elinkaariarvioinnin pohjaksi tarvitaan menetelmiä, jotka ottavat paremmin huomioon kaupunkikasvillisuuden ja maaperän. Hiiliviisausohjeistusta tarvitaan viheralueiden ja myös kotipihojen suunnitteluun, rakentamiseen ja hoitoon.

Kaupunkiluontoa ei kuitenkaan tule suunnitella pelkästään ilmastotavoitteiden ehdoilla, vaan lisäksi on otettava huomioon luonnon monimuotoisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen. Tavoitteena on löytää ratkaisuja, jotka samanaikaisesti tuottavat monia hyötyjä.

Euroopan unioni näkeekin kaupunkiluonnon kustannustehokkaana ilmastoratkaisuna juuri moninaisten hyötyjen vuoksi. Kaupunkien tiivistyessä kaupunkiluonnon merkitys kasvaa entisestään. Ilmastoviisas kaupunki pitää huolen viheralueistaan, sillä viheralueet pitävät huolta meistä kaikista.

Ranja Hautamäki

maisema-arkkitehtuurin professori, Aalto-yliopisto

CoCarbon-hankkeen varajohtaja

Leena Järvi

kaupunkimeteorologian professori, Helsingin yliopisto

CoCarbon-hankkeen johtaja

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide