Yhdysvallat ylläpitää ydinpelotetta, mutta pyrkii eroon ydinaseista

Nykyinen Yhdysvaltojen ilmavoimien tarjoamaan ydinsateenvarjoon perustuva malli on ollut voimassa jo 30 vuotta.

18.11. 2:00

Julkinen keskustelu ydinaseiden mahdollisesta sijoittamisesta Suomeen ja Ruotsiin Nato-jäsenyyden toteuduttua suistui raiteilta kummassakin maassa. Naton ja Yhdysvaltojen ydinasepolitiikan sisältöön ja ydinpelotteen luonteeseen ei ole juuri kiinnitetty huomiota, ja asiaa tunnetaan yllättävän huonosti.

Nykytilanne poikkeaa selvästi kylmän sodan aikana vallinneesta jyrkästä ja vaarallisesta vastakkainasettelusta Naton ja Varsovan liiton välillä. Tuolloin Nato-mailla oli Euroopassa enimmillään 7 000 ydinasetta. Valtaosa niistä oli peräisin Yhdysvalloista ja tietysti tiukasti amerikkalaisten kontrollissa. Näistä huippuluvuista Nato on tullut alas noin 98,5 prosenttia.

Presidentti Sauli Niinistö totesi viime viikolla maanpuolustuskurssin avajaisissa, ettei Suomella ole aikeita tuoda ydinaseita maaperälleen. Hän ei myöskään nähnyt merkkejä, että niitä olisi kukaan Suomelle tarjoamassakaan.

Lausunto on linjassa Yhdysvaltojen hiljattain julkaistun ydinaseselonteon (Nuclear Posture Review, NPR) kanssa. Selonteossa ei ole merkkejä Yhdysvaltojen suunnitelmista lisätä Natolle varattujen ydinaseiden määrää Euroopassa tai ydinaseiden sijoittamisesta nykyistä useammille liittokunnan jäsenille.

Sen sijaan selonteossa todetaan, että Yhdysvallat noudattaa liittolaisilleen antamiaan sitoumuksia järkkymättä ja aikoo kohentaa niin sanotun laajennetun pelotteen (extended deterrence) suojaa liittolaisilleen. Kansankielellä puhutaan ydinsateenvarjosta.

Kun suurvaltojen sopimuspohjainen ydinaseriisunta oli päässyt vauhtiin kylmän sodan loputtua, presidentti George Bushin hallinto jatkoi Yhdysvaltojen ydinaseriippuvuuden rajua supistamista. Bush määräsi aseriisuntaneuvottelujen ulkopuolelle jääneiden ydinaseiden suurista yksipuolisista supistuksista syyskuussa 1992.

Taustalla oli ymmärrys siitä, että ydinaseeton maailma olisi Yhdysvaltojen etujen mukainen. Presidentti Barack Obama toisti maansa sitoumuksen pyrkiä kohti ydinaseetonta maailmaa Prahassa keväällä 2009, ja Yhdysvalloissa sama linja pätee edelleen.

Neuvostoliitto ja Venäjä reagoivat Bushin aloitteeseen vastaavilla toimilla. Venäjä kuitenkin hiljaisesti perui niitä Vladimir Putinin tultua valtaan.

Putinin hallinto on yrittänyt hyödyntää epäsuhtaa.

Bushin päätöksen seurauksena Yhdysvalloissa käytännössä vain ilmavoimilla oli ei-strategisia ydinaseita, niitäkin paljon vähemmän kuin ennen. Maavoimista tuli kokonaan ydinaseeton puolustushaara, eikä se ole harjoitellut sodankäyntiä ”ydinsotaympäristössä” 1980-luvun jälkeen. Ydinaseet poistettiin myös laivaston pinta-aluksista ja hyökkäyssukellusveneistä. Yhdysvaltojen ilmavoimilla on siis ollut keskeinen rooli maan liittolaisia suojaavan ydinsateenvarjon ylläpitämisessä jo yli yhden sukupolven ajan.

Venäjän pyrkimykset palauttaa sopimuksista piittaamatta aiemmin ”lähes ilmaiseksi uhratut” ydinasekyvyt ovat kantaneet hedelmää, mutta ne eivät ole horjuttaneet Yhdysvaltojen suunnitelmia ja houkutelleet maata kilpavarusteluun. Yhdysvallat uusii kuitenkin elinkaarensa loppuun tulevat strategiset järjestelmät – ohjussukellusvenelaivaston, maalta laukaistavat pitkän kantaman ballistiset ohjukset ja pommikoneet.

Laajennetun pelotteen uskottavuuden ylläpitäminen on Yhdysvalloille ja sen liittokunnalle haastavaa, kun Venäjällä on noin kymmenkertainen ylivoima alueellisesti sijoitetuissa ei-strategisissa ydinaseissa. Putinin hallinto on häikäilemättömästi yrittänyt hyödyntää tätä epäsuhtaa.

Yhdysvallat ei kuitenkaan aio lisätä Euroopan Nato-maille korvamerkittyjä ydinaseita, vaan tukee pelotetta myös kansallisilla resursseillaan. Esimerkki tästä oli B-52-pommikoneiden osallistuminen lokakuun loppupuolella Euroopassa järjestettyyn Steadfast Noon -ydinsotaharjoitukseen.

Nato-jäsenyyden toteuduttuakaan ydinaseiden sijoittaminen Suomeen tai Ruotsiin ei vastaa Yhdysvaltojen poliittisia tavoitteita, eikä se sovi myöskään Yhdysvaltojen doktriiniin tai operatiivisiin suunnitelmiin.

Stefan Forss

Kirjoittaja on professori, ydinasekysymyksiin muun muassa VTT:ssä ja ulkoministeriössä perehtynyt tutkija.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide