Trump II tarvitsisi uuden pahiksen

Donald Trump ilmoittautui viime viikolla presidenttikisaan. Hänellä on rahaa ja kannatusta, mutta yksi häneltä puuttuu: omaa yleisöä innostava vihollinen.

24.11. 2:00 | Päivitetty 24.11. 6:25

Mitä olisi Batman ilman Jokeria, Luke Skywalker ilman Darth Vaderia tai James Bond ilman Ernst Stavro Blofeldia?

Sankari ei ole oikea sankari ilman tarpeeksi pelottavaa vastustajaa. Yhdysvaltojen entinen presidentti Donald Trump on aina ymmärtänyt tämän asian, onhan hän opiskellut laumatunteiden dynamiikkaa amerikkalaisen showpainin kautta.

Showpaini on urheilun ja teatterin kummallinen sekasikiö. Siinä kaksi painijaa ottaa kehässä yhteen ottelussa, jonka kulku on pitkälti käsikirjoitettu ennalta. Painijat on tyypillisesti jaoteltu hyviksiin ja pahiksiin. Hyviksiä kutsutaan nimellä Babyface tai pelkkä Face, pahiksia nimellä Heel. Hyvikset heiluttavat usein tähtilippua, pahikset voivat olla esimerkiksi venäläisiä, latinoja tai arabeja.

Suomalainen Tony Halme teki 1990-luvulla melko menestyksekkään uran showpainijana. Hänen paras roolinsa oli Ludvig Borga, ulkomainen luonnonsuojelija, joka vihasi Yhdysvaltoja, koska maa saastutti liikaa. Borga oli luonnollisesti pahis, joten yleisö riemuitsi, kun vihreä fanaatikko paiskattiin kehästä.

Trumpin koko poliittinen ura on perustunut vihollisten löytämiseen. Yleensä he ovat olleet ei-valkoisia.

Vuonna 1989 kiinteistösijoittaja nousi valtakunnalliseen julkisuuteen vaatimalla koko sivun lehti-ilmoituksilla kuolemantuomioita viidelle afroamerikkalais- tai latinotaustaiselle miehelle, joita epäiltiin valkoisen naisen raiskauksesta New Yorkin Keskuspuistossa. Vuonna 2002 uudet todisteet osoittivat miehet syyttömiksi ja nämä vapautettiin, mutta Trump ei ole koskaan vetänyt sanojaan takaisin saati pyytänyt niitä anteeksi.

Ilman vihollista Trump huitoo tyhjää.

Mustan miehen pelko on yksi amerikkalaisuuden suuria tabuja, johon törmää toki muuallakin, myös Pohjolassa. Asiasta ei ole sopivaa puhua suoraan, joten siitä puhutaan mutkan – esimerkiksi mellakoiden tai katujengien – kautta.

Musta presidentti oli monelle amerikkalaiselle valtava sokki. Trump nousi presidenttikisaan levittämällä valheita siitä, ettei Barack Obama ollut syntynyt Yhdysvalloissa eikä ollut siksi laillinen presidentti. Ei hän sitäkään ole koskaan anteeksi pyytänyt.

Ilmoittautuessaan republikaanien presidenttikisaan elokuussa 2015 Trump piti kuuluisan puheen, josta muistetaan parhaiten se, mitä Trump sanoi meksikolaisista: ”Kun Meksiko lähettää väkeään, he eivät lähetä parhaitaan. – – He lähettävät ihmisiä, joilla on paljon ongelmia, ja he tuovat nuo ongelmat meille. He tuovat huumeita. He tuovat rikollisuutta. He ovat raiskaajia. Ja jotkut, uskoakseni, ovat hyviä ihmisiä.”

Trump tulitti kuin raketinheittimellä: Kiina, Japani, Meksiko, Iran, Isis, Barack Obama. Vihollisia oli kaikkialla. Sattumalta ne olivat kaikki ei-valkoisia.

Nyt Trump on taas ilmoittautunut presidenttiehdokkaaksi. Hänellä on paljon vahvempi lähtötilanne kuin vuonna 2015: uskollinen tukijoukko, valmis verkosto ja lihava vaalikassa. Mutta tärkein häneltä puuttuu. Trump II tarvitsisi pelottavan pahiksen, muuten yleisö ei kiinnostu.

Presidentti Joe Biden on valkoinen mies, joten hänestä ei ole Trumpin punalakeille Barack Obaman tai Hillary Clintonin veroiseksi vastustajaksi – ja se taitaakin olla Bidenin paras ominaisuus. Edustajainhuoneen entinen johtaja Nancy Pelosi vetäytyi viisaasti taka-alalle. Maailmalla olisi tietysti tarjolla todellinen megapahis, Venäjän sotadiktaattori Vladimir Putin, mutta hän on valkoinen mies ja Trumpin ystävä.

Ilman vihollista Trump huitoo tyhjää. Se näkyi viime viikolla Mar-a-Lagon ehdokaspuheessa, jossa Trump tavoitteli turhaan vuoden 2015 raivoa. Bensa on kallista, ilmastokriisiä liioitellaan ja huumekauppiaille pitäisi panna kovempia rangaistuksia, mutta puheessa ei ollut mitään lähellekään meksikolaisten raiskaajien veroista.

Historia ei toista itseään, mutta se rimmaa, kirjailija Mark Twain väitti. Mutta mahtaako vuosi 2024 edes rimmata vuoden 2016 kanssa?

Amerikkalaiset ovat levoton kansa, joka haluaa koko ajan jotain uutta, ei samaa vanhaa.

Kirjoittaja on pääkirjoitus- ja mielipideosaston esihenkilö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Mielipide