Olemme kulutusyhteiskunnan vankeja

Meidät on kasvatettu uskomaan jatkuvaan kasvuun.

11.12.2022 2:00

Olen osa sukupolvea, jonka olemassaoloa määrittävät kuluttaminen ja yltäkylläisyys. Suomessa kulutusyhteiskuntaan siirryttiin 1960-luvulla, eivätkä 1980- ja 1990-luvuilla syntyneet ole kokeneet muunlaista tapaa jäsentää arkea ja elämää. Kaikki tarpeet, halut ja toiveet on mahdollista tyydyttää kuluttamalla, kuinkas muuten.

Kaikki on kaupan: vaatteet, vapaa-ajan aktiviteetit, viihde, tutkinnot, eläimet, luonto, metsät, vedet, ihmiset, ja niin edelleen.

Meidät on kasvatettu uskomaan jatkuvaan kasvuun. Jatkuvan kasvun on kerrottu olevan olemisemme perusta. Se nojautuu ajatukseen, että kuluttaminen on avain yhteiskunnan hyvinvointiin. Yli puolet nuorista ei kuitenkaan näe jatkuvaa kasvua mahdollisena maapallon, kotimme, rajallisuuden vuoksi. Onko ihme, että voimme niin pahoin?

Olemme ulkoistaneet tunteiden tuntemisen ostopäätöksiin; vaikeasti sanallistettava sisäinen tyhjyys turtuu, kun yömyöhään selataan nettikauppoja ja viikonloppu aloitetaan ostoskeskuksessa. Ostamisella palkitaan ja iloitaan, ostamisella surraan ja turrutetaan. Olemisemme, tuntemisemme ja arkemme perustuu jatkuvaan kuluttamiseen.

Seuraukset näemme ympärillämme. Paradoksaalisesti ainoa tapa, jolla olemme oppineet turruttamaan ahdistustamme on kuluttaminen. Olemme sukupolvemme elämäntyylin vankeja, josta emme löydä ulospääsyä. Usko kansainväliseen päätöksentekoon lakoaa, ja käden ojentaa vain vanha vihollisemme: viherpesun kaapuun verhoutuneet markkinat. Härski yritys hyväksikäyttää hätää, jota moni sukupolvessamme kokee. Mutta muutakaan ei ole tarjolla.

Ostotarpeen voi tyydyttää hetkeksi, kunnes jälleen pieni sisäinen ääni kertoo meidän tarvitsevan jotain, ja se jokin on kaupan. Enemmän töitä, enemmän tienestejä, enemmän ostoksia.

Ylikuluttamisen mahdollistavat työtunnit ovat aina pois ajasta läheisten kanssa. Hyvään elämään ei enää riitäkään rakkaus ja yhdessäolo. Tarvitaan ohjattuja harrastuksia, uusimpia vaatteita ja trendikkäämpiä elämäntyylejä. Ostamme jäsenyytemme omassa ryhmässämme – tulotaso määrittää osallistujajoukon.

Kulutuskoukku toimii kuten muutkin addiktiot. Mitä nopeammin kulutamme, sitä nopeammin meille tuotetaan. Mitä enemmän ostamme, sitä enemmän meille tuotetaan. Mitä nopeammin saamme haluamamme, sitä nopeammin kyllästymme. Mikään ei enää tunnu miltään. Tilalle jää tyhjyys.

Tiina Helin

yhteiskuntatieteiden maisteri, Tampere

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide