Naapureita vakoillaan – eikö meitä?

Itsenäisyyttä voi puolustaa näinkin, hiljaa mutta tehokkaasti.

6.12.2022 2:00 | Päivitetty 6.12.2022 10:39

Viime viikkoina Ruotsia ja Norjaa on ravistanut useampikin vakoilutapaus.

Jo kesällä Hollannissa tuli julki tapaus, jossa evättiin maahanpääsy, kun brasilialainen aikoi töihin kansainväliseen rikostuomioistuimeen (ICC). Hänet tunnistettiin venäläiseksi tiedustelu-upseeriksi. ICC:ssä on tarkoitus käsitellä Ukrainassa tehtyjä sotarikoksia.

Lokakuussa Norjassa pidätettiin arktisten kyberuhkien tutkija Tromssan yliopistosta. Oli Brasilian passi ja vakuuttavaa taustaa, Calgaryn maisteri. Mutta oikea nimi on Mihail Mikušin.

Marraskuussa Tukholman lähellä pidätettiin oikein Blackhawk-helikopterien tuella Ruotsissa pitkään asuneet kaksoiskansalaiset Sergei Skvortsov ja Jelena Kulkova, joita epäillään vakoilusta Yhdysvaltoja ja Ruotsia vastaan. He ovat omistaneet asunnon Moskovassa osoitteessa Sorgenkatu 36 talossa, jossa asuu sotilastiedustelu GRU:n ydinjoukkoa, kuten Skripalien myrkytyksen yrittäjät ja kenraalitason esimiehiä.

Vaarallisin on iranilaisveljesten tapaus, joka tuli Tukholmassa oikeuteen marraskuussa. Isoveli on palvellut sekä sotilastiedustelussa (Must) että suojelupoliisi Säpon herkimmissä osissa.

Kaikki nämä ovat GRU:n juttuja. Näin monta tapausta perä perää herättää epäilyn, että sen päämajasta on loikannut joku asioita tietävä.

Vastaava tapaus sattui vuonna 2010, jolloin loikkaus johti kymmenen tiedustelijan pidätykseen Yhdysvalloissa. He olivat ”illegaaleja” eli väärän henkilöllisyyden turvin ikään kuin normaaleja kansalaisia. Yllä mainituissa sellaisia on ainakin kolme.

Illegaaleja käytetään edelleen.

Illegaaleja ehdittiin jo pitää entisenä menetelmänä, mutta yhä sitä vain käytetään. Asemamaan viranomaiset osaavat vahtia diplomaatin nimikkeellä toimivia, mutta näitä ei huomaa.

Illegaaleilla on sodanvaratehtäviä, ja rauhan aikana heitä on käytetty yhteydenpidossa herkimpiin kohteisiin.

Virossa vuonna 2009 vakoilusta 12,5 vuoden tuomion saaneen poliisijohtaja Herman Simmin hoitajana oli Portugalin passilla ”Antonio de Jesus Amorett Graf”. Tämä Jeesus oli oikeammin Sergei Jakovlev.

Miksi Suomesta ei ilmennyt tapauksia? Jos lähteenä on loikkari, kai hän tietäisi Suomesta siinä missä naapureistakin.

Selitykseksi on tarjottu sitä, että täällä kontakteihin puututaan aikaisin, ennen rikosta. Tämä voi päteä poliittisiin kontakteihin, mutta ei illegaaleihin, joita ei tunneta.

Aikoinaan Suomen passi löytyi monelta illegaalilta. Sillä pääsi kaikkialle, eikä missään jäänyt kiinni siitä, ettei osannut kunnolla ”kotimaansa” kieltä.

Suojelupoliisissa kehittyi kuitenkin melkoinen ammattitaito paljastaa näitä.

Vauhtia antoi, kun juhannuksena 1970 havaittiin ”diplomaatti” Gennadi Skvortsovin vaivihkainen tapaaminen. Kohde osoittautui illegaaliksi, joka oli jo töissä Israelin ydinreaktorilla. Valmistelut oli tehty huolella, ympärileikkausta myöten.

Yhden tärkeän aineiston muodostivat Suomen ulkomaanedustustoille saapuneet kansalaisten passihakemukset. Joskus jo käsialassa oli kyrillisten kirjainten piirteitä, ja kerran oli syntymäajan perään tunaroitu pieni venäläinen g-kirjain, joka tarkoittaa ”vuonna”.

Papintodistukset ja muut liitteet voitiin toisinaan todeta väärennetyiksi, vaikka ne olivat usein parempia kuin aidot.

Suomen passilla toimineita illegaaleja paljastui ainakin 20. Yksikin palo tekee kipeää, sillä uskottavan ”legendan” eli väärän cv:n rakentaminen voi viedä kymmenen vuotta. Löytöjen kansainvälinen merkitys oli suuri, sillä näitä toimi ympäri maailmaa.

Ehkä toistuvat palamiset jossain määrin myrkyttivät Suomen passin alan venäläisten silmissä. Kynnys nousi.

Juuri tänään on syytä huomata, että itsenäisyyttä voi puolustaa näinkin, hiljaa mutta tehokkaasti.

Suvereeni valtio päättää itse, keille sen passi kuuluu.

Kirjoittaja on poliittisen historian emeritusprofessori Helsingin yliopistossa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide