Proust on käyvää, elävää kieltä

Lukijan ei pidä lumoutua ”pseudofilosofisista syvällisyyksistä” vaan nauttia niistä osana romaanin kokonaisuutta.

6.12.2022 2:00

Ville-Juhani Sutisen Tieto-Finlandialla palkittua Vaivan arvoista -esseekirjaa käsitelleet jutut (HS 27.8., 30.11., 4.12.) antoivat Marcel Proustista nurinkurisen kuvan.

Jos Proust ”yrittää liikaa olla suuri kirjailija”, niin paino kuuluu ehdottomasti sanalle ’yrittää’. Proustin kerronta kuulostaakin aika ajoin ”pseudofilosofisia syvällisyyksiä droppailevalta itsetietoisen sentimentaaliselta nostalgiatripiltä”. Romaanin kuluessa Proust yrittää yhä uudestaan saada selvyyttä muun muassa syvällisyydestä, itsetietoisuudesta, sentimentaalisuudesta ja nostalgiasta. Lukijan ei pidä lumoutua ”pseudofilosofisista syvällisyyksistä” vaan nauttia niistä osana romaanin kokonaisuutta.

Samat sanat -esseekokoelmassa Tarja Roinila kirjoittaa useamman kerran, kuinka tärkeää hänelle oli käännöstyössä päästä tasolle, jossa suomentaja huomaa osaavansa puhua ’bernhardia’ tai ’merleau-pontya’. Kadonnutta aikaa etsimässä opettaa lukijan puhumaan proustia. Se on käyvää, elävää kieltä.

Ismo Santala

kirjastonhoitaja, Tampereen kaupunginkirjasto

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide