Perheille tulee jättää mahdollisimman suuri valinnanvapaus

Työelämän tasa-arvo on niin monimutkainen kysymys, ettei sitä voida saavuttaa yhden yhteiskunnallisen tuen jakautumista koskevalla sääntelyllä.

5.1. 2:00

Viime kuukausina julkisuudessa on käyty vilkasta keskustelua niin varhaiskasvatuksen kriisistä, vanhempainvapaiden jakautumisesta kuin kotihoidon tuen tarkoituksenmukaisuudestakin. Keskustelut ovat linkittyneet vahvasti työelämän tasa-arvoon, vanhempien epätasaisesti jakautuneeseen rooliin kodeissa sekä lasten hyvinvointiin.

Lasten hyvinvoinnin tuleekin olla keskiössä näissä keskusteluissa. Sen turvaamiseksi perheillä on säilytettävä perheiden sosiaalietuuksiin liittyen niin suuri valinnanvapaus kuin mahdollista.

Näissä keskusteluissa on toistuvasti sivuutettu se seikka, että tasa-arvon ja tasapuolisuuden toteutuminen on paljolti kiinni myös kulttuurisista tekijöistä, kuten asenteista ja arvoista. Niin kauan kuin työhönottotilanteissa reproduktioon liittyvät tekijät määrittävät rekrytointipäätöksiä ja kodinhoidollinen vastuu säilyy lapsen synnyttäneen vanhemman harteilla, on vaikeaa nähdä, että tukien jakamisen kontrollointi tai niiden leikkaukset muuttaisivat mitään lopullisesti.

Lapsen ja molempien vanhempien tasapainoisen ja tasapuolisen vuorovaikutussuhteen syntymistä ja kodinhoidon tasapuolista jakautumista edesauttaa esimerkiksi se, että molemmat vanhemmat osallistuvat omasta halustaan vaikkapa neuvolakäynneille ja vanhemmat yhdessä päättävät ottaa perhettä koskevan vastuunjaon asiakseen. Lisäksi perhemuotoja on monenlaisia. Tukimuotoja koskevia päätöksiä on siis kohtuutonta arvioida pelkästään perinteistä ydinperhettä koskevien skenaarioiden pohjalta.

Vanhemmilla tulee olla mahdollisuus viedä lapsensa turvallisin mielin varhaiskasvatukseen, mikäli perhe kokee sen omassa elämäntilanteessaan parhaaksi ratkaisuksi. Samoin tulee olla mahdollisuus hoitaa lasta kotona. Myös lasten mahdollisuuksien ja taitojen hajanaistumisen ehkäisyyn olisi suotavaa löytyä keinoja muualta kuin tukien kertakaikkisesta lakkauttamisesta. Esimerkiksi kunnallinen perhekerhotoiminta ja asukaspuistotoiminta ovat erinomaisia keinoja tavoittaa kotona hoidettavia lapsia.

Työelämän tasa-arvo taas on niin monimutkainen kysymys, ettei sitä voida saavuttaa yhden yhteiskunnallisen tuen jakautumista koskevalla sääntelyllä. Tukien kategorinen ja tiukka sääntely ei tue lasten hyvinvointia parhaalla mahdollisella tavalla vaan saa aikaan mahdottomia valintatilanteita toimeentulon takaamisen, lapsen hyvinvoinnin turvaamisen ja vanhempien yhtäläisten mahdollisuuksien välillä. Perheitä ei saa jättää vaihtoehdoitta.

Saara Rantataro

opiskelija ja äiti

Espoo

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide