Tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen (kesk) oli (HS Mielipide 6.12.) perustellusti huolissaan suomen kielen tulevaisuudesta muun muassa korkeakoulujen opetuskielenä ja tieteellisten tutkimusten julkaisukielenä. Toisen maailmansodan jälkeen englanti on syrjäyttänyt lähes kaikki muut kielet kansainvälisten tiedeyhteisöjen kommunikaatiokielenä. Siksi suomalaiset korkeakoulut ovat alkaneet julkaista tutkimuksensa englanniksi silloinkin, kun suomi niiden julkaisukielenä olisi tarkoituksenmukaisempi.
Suomessa voi nykyisin suorittaa yliopiston loppututkinnon tai väitellä tohtoriksi osaamatta sanaakaan suomen kieltä. Tällaisen akateemikon jääminen Suomen työmarkkinoille ei ole kovin todennäköistä. Lääke tähän tautiin olisi todistus jonkin tason suomen kielen taidosta ennen opiskelijaksi hyväksymistä kuten todistus englannin kielen taidosta pohjoisamerikkalaisiin yliopistoihin pyrkiville. Silloin suomen kielen käytön rima opintojen aikana alenisi ja uusi kieltä oppinut maisteri tai tohtori olisi valmis Suomen työmarkkinoille.
Jos englannin kielen paine korkeakouluopetuksessa jatkuu eikä kaikkien valmistuneiden tarvitse osata kotimaisia kieliä, voi Suomeen jäävistä ummikoista muodostua ajan myötä eräänlainen oppineiden yläluokka, joka rahvaan kieltä osaamattomana on muun yhteiskunnan ulkopuolella omassa yhteisössään – eli palataan kaksisataa vuotta ajassa taaksepäin. Ainutlaatuisen suomalaisen luonnon säilyminen on turvattu monilla laeilla. Ainutlaatuinen suomen kieli pitäisi turvata lainsäädännössä yhtä vahvasti.
Juha Karvonen
väitöskirjatutkija
maatalous-metsätieteellinen tiedekunta
Helsingin yliopisto
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.