Kestävän talouspolitiikan tulee myös vahvistaa demokratiaa

Virkamiesten pitää valmistella politiikkaa asiantuntemuksen pohjalta, mutta poliitikkojen on päästävä tekemään valintoja.

16.12.2022 2:00

Politiikan toimintaympäristö on muuttunut monikriisiseksi. Ilmastonmuutos, luontokato, energiakriisi sekä syvenevä taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus vaativat pitkälle tulevaisuuteen ulottuvia globaaleja toimia. Suomella riittää myös erityisiä ongelmia. Väestön ikääntyminen, vihreän siirtymän vaatimat investoinnit ja Nato-jäsenyys kasvattavat painetta lisätä julkisia menoja. Samanaikaisesti inflaatio saattaa jäädä pysyvästi yli kahden prosentin tasolle.

Suomalaisen poliittisen järjestelmän on kehityttävä, jotta se kykenisi vastaamaan yhtäaikaisiin ja monitasoisiin kriiseihin. Pitkäjänteisten ratkaisujen tekeminen on vaikeaa, jos puolueiden huomio on kannatusmittauksissa ja nurkan takana odottavissa vaaleissa. Hallinnon eri organisaatiot puolustavat omista tehtävistään nousevia näkemyksiä siitä, mikä politiikassa on tärkeintä. Komiteavalmistelun palauttamisen kaltaisista kehittämistoimista huolimatta laaja-alaisen politiikan toteuttaminen on käytännössä vaikeaa.

Näissä oloissa valtiovarainministeriön virkamiehet ovat aktiivisesti tarjonneet ratkaisuja uudeksi yhtenäisemmäksi politiikaksi. Valtiovarainministeriöllä on ollut vaikutusvaltainen rooli ennenkin, mutta uutta on avoimesti laaja-alainen visiointi, joka ulottuu muiden ministeriöiden tonteille ja hallituksen toiminnan perusteisiin.

Valtionvarainministeriön viime viikolla julkistamassa virkamiespuheenvuorossa esitetään, että hallitusohjelman laatiminen tulisi aloittaa julkisen talouden tavoitteista. Marraskuussa ministeriön kehittämisraportissa esitettiin yksityiskohtainen malli siitä, miten tällaisten tavoitteiden tulisi ohjata tulevien hallituskausien toimintaa. Virkamiespuheenvuoron yhteydessä julkaistiin 42 taustamuistiota, jotka käsittelevät laajaa aihevalikoimaa korkeakoulujen rahoituksesta digitaaliseen turvallisuuteen. Ministeriö on valmistellut myös oman ilmasto- ja luontostrategian näihin tavoitteisiin liittyvän politiikan raamittamiseksi.

Valtiovarainministeriön pyrkimykset kokonaisvaltaiseen politiikkaan, johon päättäjät sitoutuisivat laajasti, ovat ymmärrettäviä. Moniin kriiseihin vastaaminen voi tarkoittaa huomattavia muutoksia esimerkiksi energiantuotantoon ja kansalaisten kulutusmahdollisuuksiin. Ratkaisuja tulee pohjustaa riittävän hyvin, jotta eri yhteiskuntaryhmien välistä solidaarisuutta voidaan ylläpitää. Muuten vaarana on politiikan typistyminen nollasummapelin kaltaiseksi taisteluksi hupenevista eduista ja resursseista.

Tarvitsemme asiantuntemusta, emme teknokratiaa.

Samalla on kriittisesti arvioitava, miten tällaista suurten raamien politiikkaa voidaan toteuttaa demokraattisia perusperiaatteita vahvistaen. Valtiovarainministeriön roolin kasvaessa talouspolitiikan ja muun politiikan suhde nousee avainkysymykseksi. Millainen talouspolitiikka on aidosti kokonaisvaltaista ja kestävää, ja miten ja keiden tulisi valmistella sitä? Nähdäänkö esimerkiksi julkinen velka vain kuluna vai luonnon suojelemisen ja yhteiskunnan uudistamisen kannalta tarpeellisena investointina?

Ongelmaksi voi nousta liiallinen poliittisten vaihtoehtojen rajaaminen ja kiistojen häivyttäminen asiantuntijatiedon varjolla. Tarvitsemme asiantuntemusta ongelmien ratkaisemiseksi, emme yksipuolista asiantuntijavaltaa eli teknokratiaa. Jos keskeiset ratkaisut on lukittu jo etukäteen, kansalaisten motivaatio äänestää vaaleissa heikkenee ja päättäjien demokraattinen tilivelvollisuus hämärtyy.

Virkamiesten kuuluukin valmistella politiikkaa asiantuntemuksen pohjalta, mutta poliitikkojen on myös päästävä tekemään valintoja. Tämä demokraattinen työnjako on entistä tärkeämpää, kun sovitaan kauaskantoisista tavoitteista kriisioloissa.

Uuden kokonaisvaltaisen otteen tavoittelussa vaikuttaa edelleen pitkä suomalainen perinne, jossa talouspolitiikalla on muuta politiikkaa laajasti hallitseva erityisasema. Tämä ei ole valveutuneille kansalaisille enää tyydyttävä malli. Äänestäjille tulisi tarjota selkeitä vaihtoehtoja politiikan suurten linjojen välillä, jotta vaaleissa voidaan tehdä todellisia valintoja.

Joonatan Virtanen ja Hanna Wass

Virtanen on yleisen valtio-opin väitöskirjatutkija ja Wass yleisen valtio-opin dosentti Helsingin yliopistossa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide